Opinnäytetyössäni tutkin parhaita mahdollisia tapoja niityttää olemassaoleva yksipuolinen ja vähälajinen hoitonurmikko monimuotoiseksi, luonnollisia ja paikallisia lajeja suosivaksi ympäristöksi. Niitty pärjää suhteellisen vähällä hoidolla ja tulee näin ollen halvemmaksi ja luonnon kannalta ystävällisemmäksi ylläpitää. Hoitonurmikolle perustettavien niittyjen lajisto on runsaslukuisempi ja vähemmän ravinteita käyttävä kuin hoidettujen nurmikkojen, joten kasvupaikoille pitää usein tehdä hoitoimenpiteitä myös perustamisen jälkeen. Tämä on otettu opinnäytetyössä huomioon ja hoitotoimenpiteistä on tehty oma lukunsa.

Taustalla opinnäytetyön tekemiseen on huoli niittyjen ja ketojen radikaalista häviämisestä, sillä samalla maastamme on jo kuollut, tai on kuolemassa, sukupuuttoon suuri määrä niityillä viihtyvää lajistoa. Tällä hetkellä eurooppalaisten kaupunkien viheralueilla yleisin habitaatti on hoidettu nurmikko, joka peittää suuren osan viheralueiden kokonaispinta-alasta. Nurmikkoalojen hoito vaatii paljon työtä ja köyhdyttää luonnon monimuotoisuutta, siksi varsinkin vähälle käytölle jääviä nurmialueita olisi hyvä niityttää.

Kirjallisuustutkimuksellinen opinnäytetyö sisältää teoriaa olemassa olevien hoitonurmikoiden ekologiasta, ominaisuuksista ja kasvutavoista. Opinnäytetyö sisältää lisäksi teoriaa perustettavien niittyjen kasvutavoista, kasvupaikoista, lajistosta ja yleisistä niittyihin liittyvistä erityistoimista.

Tutkimustuloksia vanhojen nurmikkojen niityttämisestä on olemassa vielä tällä hetkellä kovin vähän. Kirjallisuuden ja Lepaalla tehdyn niittykokeen perusteella varsinkin niittymaton asennus ja toisaalta, hyvin onnistuessaan, niittysiemenen kylvö tiheään ovat hyvä tapa perustaa niitty. Tärkeä työvaihe ennen niityn perustamista on poistaa pintamaa ja sen mukana nurmikasvusto kokonaisuudessaan.