Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa uutta, tutkittua ja luotettavaa tietoa eräälle eteläsuomalaiselle sairaalalle selvittämällä, mitkä tekijät edistävät ja mitkä estävät saattohoitosuunnitelman tekemisen saattohoitopotilaalle sekä miten saattohoitosuunnitelman tekemistä voi kehittää. Opinnäytetyön yhdyshenkilönä oli sairaalan kirurgisen osaston apulaisosastonhoitaja. Keskustellessa hänen kanssaan tämän opinnäytetyön tarpeellisuudesta, kertoi hän osaston lääkäreiden olleen arkoja tekemään potilaille saattohoitopäätöksiä sekä myös hoitajien olleen arkoja järjestämään potilaille hoitoneuvotteluja.

Opinnäytetyöprosessi aloitettiin perehtymällä aikaisempaan tutkittuun tietoon opinnäytetyön aihetta koskien. Siihen perustuen laadittiin haastattelurunko. Tutkimusmateriaali kerättiin haastattelemalla teemahaastattelua hyödyntäen yhdeksää kirurgisen osaston sairaanhoitajaa. Tämän jälkeen haastattelumateriaali litteroitiin ja analysoitiin induktiivista sisällönanalyysia käyttäen.

Tämän opinnäytetyön tuloksista selvisi muun muassa, että osaston sairaanhoitajat sekä halusivat että tarvitsivat lisää koulutusta saattohoitoon liittyen. He kokivat, ettei heidän jaksamistaan tuettu riittävästi ja, että saattohoitosuunnitelmia tehtiin liian myöhäisessä vaiheessa potilaille. Sairaanhoitajat kokivat myös, että resursseja lisäämällä he voisivat tehdä saattohoitosuunnitelmia moniammatillisemmin, jolloin myöskään niiden tekeminen ei jäisi aina tiettyjen sairaanhoitajien harteille.