Opinnäytetyö tutkii Lovia-vaatemerkin laukkumalliston materiaalinhankintamahdollisuuksia Suomessa. Toimeksiantaja Lovia käyttää laukkujensa tuotantoon kierrätys- sekä ylijäämänahkaa. Opinnäytetyössä selvitetään millaisia mahdollisuuksia Lovian materiaalinhankintaan löytyisi Suomesta. Lovia on vastuullisesti toimiva vaatealan yritys, joka noudattaa DNA-konseptia, jossa selviää kuluttajalle yrityksen läpinäkyvä tuotanto-prosessi ja vastuullinen toimintatapa.

Työn tavoitteena oli löytää Suomessa toimivia yrityksiä, joiden ylijäämänahkaa Lovia voisi hyödyntää laukkumallistossaan, näin edesauttaen uuden materiaalin tuottamisen vähentämistä. Opinnäytetyössä etsitään varteenotettavia yhteistyökumppaneita materiaalinsaannin jatkuvuuden turvaamiseksi. Työn tutkimusmenetelmänä käytetään havainnointia ja haastattelua. Yrityksiin järjestetyt vierailut suoritettiin Lovian pääsuunnittelijan Outi Korpilaakson kanssa ja nämä vierailut ovat merkittävä osa opinnäytetyötä, sillä yhteistyön edellytyksenä on tapaaminen sekä neuvottelut.

Työssä selvitetään ensin, millainen on Lovian laukkumallisto sekä tähän asti toiminut materiaalinhankintamalli. Vierailujen perusteella yrityksille lähetettiin tarjouspyyntö, jonka jälkeen selvitettiin laskukaavion avulla, onko yritys sopiva Lovian tarpeisiin sekä olisiko yhteistyö molemmin puolin kannattavaa. Opinnäytetyö on hyödyllinen sekä ajankohtainen, sillä yksi maailmanlaajuisesti suurimmista ongelmista on jäte. Pyrkimys jätteen vähentämiseen on keskeinen tavoite ympäristömme hyvinvoinnin näkökulmasta. Kierrätys saa kuitenkin Lovian myötä uuden funktion, kun kierrätysmateriaalista Milanossa valmistettu tuote myydään luksusmarkkinoilla. Jatkon kannalta suotavaa olisi, että käyttömateriaalia löytyisi aiempaa lähempää tuotantoa, jotta logistiikkakuluja voitaisiin pienentää.