Tässä opinnäytetyössä tutkittiin Itävallan Alppeja retkeilykohteena suomalaisten näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää miten suomalaiset kokevat alueella retkeilyn, mitkä ovat alueen tärkeimpiä retkeilykohteita ja mitä olisi hyvä tietää retkeä suunnitellessa. Opinnäytetyö koostui teoreettisesta viitekehyksestä, tutkimusmenetelmien esittelystä, tuloksien läpikäynnistä sekä pohdinta osioista. Työn tietoperustassa perehdyttiin retkeilyyn, joka on suosittu luontomatkailun tapa suomalaisten keskuudessa. Retkeilyn ominaispiirteisiin liittyy muun muassa erilaisten retkeilyyn liittyvien käsitteiden ymmärtäminen sekä retkeilykohteiden lait ja säännökset. Retkeilyn lisäksi opinnäytetyössä tarkasteltiin Itävallan Alppeja maantieteellisestä näkökulmasta. Alpit ovat Euroopan suurin vuoristo, joka jakautuu kahdeksan valtion alueelle keski- ja etelä-Euroopassa. Alppien vuoristo peittää 62 % Itävallan pinta-alasta ja maassa onkin yli 460 vuorta. Retkeily Itävallan Alpeilla kohdistuu kansallispuistoihin, luonnonpuistoihin ja pienemmille retkeilyalueille, erityisesti Tirolin osavaltiossa. Itävallan Alpeilla on yli 50 000 kilometriä eritasoisia vaellusreittejä, joiden varrella on satoja hütteja eli alppimajoja sekä lukemattomia almeja eli vuoristoravintoloita taukoja varten. Alueella retkeilykausi sijoittuu pääosin touko- ja lokakuun välille. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys luotiin pöytäkirjatutkimuksen avulla. Työn empiirinen osa puolestaan toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena. Tutkimuksessa selvitettiin suomalaisten kokemuksia Itävallan Alpeista retkeilykohteena. Kyselyä jaettiin sosiaalisessa mediassa Facebook ryhmissä ja opinnäytetyön tekijän Instagram profiilissa. Tutkimuskyselyyn saatiin 117 vastausta, joiden perusteella saatiin vastattua tutkimusongelmiin. Itävallan Alpeilla tärkeimmiksi retkeilykohteiksi suomalaisten näkökulmasta osoittautui Hohe Tauernin kansallispuisto, Karwendelin luonnonpuisto, Bad Gastein, Zillertalin Alpit, Seefeld sekä Hallstat. Nämä kohteet tarjoavat retkeilijälle upeita jäätikkö- ja vuoristoalueita, kuuluisia vaelluskohteita ja maisemia sekä hyvin merkittyjä reittejä, jotka mahdollistavat myös vuorten huiputuksen. Tutkimustuloksista kävi myös ilmi, että suomalaiset kokevat Itävallan Alppien alueen turvalliseksi paikaksi, jonka monipuolisessa luonnossa viihtyy paljon retkeilijöitä. Lisäksi tuloksien perusteella suomalaisen tulisi retkeilyä suunnitellessa huomioida alueen lait ja säännökset, vaihtelevat sääolosuhteet sekä maan retkeilykohteiden ominaispiirteet kuten taukopaikat ja rankat nousut. Opinnäytetyöprosessi onnistui suhteellisen hyvin työn validiteetin ja reliabiliteetin kannalta. Työn tekoon ajan löytäminen osoittautui haastavammaksi kuin oli alkuun ajateltu, mutta haasteista huolimatta työ valmistui lähes ajallaan. Opinnäytetyöprosessi opetti työn tekijää kohdealueen retkeilystä ja sai kiinnostumaan aiheesta lisää.