Perusopetuksen oppimäärään sisältyy perusopetuslain (21.8.1998/628) 11 §:n mukaan kaikille yhteisenä oppiaineena ensisijaisesti äidinkieli ja kirjallisuus. Suurin osa perusopetuksen oppilaista voikin Suomessa opiskella omaa äidinkieltään opetusviranomaisten järjestämässä opetuksessa. Opetushallituksen määräyksestä (OPS 2004) tämä opetus on useimpien monikielisten oppilaiden osalta vain perusopetusta täydentävää opetusta, jonka järjestämiseen kunnat eivät ole velvoitettuja. Tässä opinnäytetyössä käsitellään monikielisten oppilaiden äidinkielen opetuksen oikeudellista ja käytännön asemaa koulutuksen yhdenvertaisuuden näkökulmasta.

Tutkimuksessa selvitetään monikielisten oppilaiden äidinkielen opetusta Suomessa ja opetuksen kansainvälisiin sopimuksiin perustuvaa taustaa. Keskeisenä tavoitteena on selvittää, kuinka monikielisten oppilaiden oikeus yhdenvertaisuuteen koulutuksessa toteutuu Helsingissä, jossa monikielisten nuorten osuus nuorista on jo nyt yli 10 %. Tätä tutkittiin haastattelujen ja kahden kyselytutkimuksen avulla. Kyselytutkimus A oli osoitettu Helsingissä äidinkieliä perusopetusta täydentävänä opetuksena opettaville opettajille. Siinä kerättiin tietoja heidän työstään ja käsityksistään äidinkielen opettamisesta. Kyselytutkimus B oli osoitettu Helsingissä persian kieltä opiskelevien oppilaiden vanhemmille. Se puolestaan selvitti, mitä tunneille osallistuminen heidän mukaansa oppilaille merkitsee ja miten oppilailla on mahdollisuus käyttää persian kieltä arjessa. Perspektiiviä aiheeseen saatiin tutkimalla tilastointikäytäntöjen vaikutuksia myös vanhojen vähemmistökielien osalta. Vastausten avulla pohditaan opetuksen järjestämiseen, laatuun ja saatavuuteen liittyviä seikkoja sekä tehdään johtopäätöksiä.

Tutkimus osoitti, että käsiteltävän opetuksen heikko asema perusopetuksen ulkopuolella on perusteeton, estää opetuksen kehittämisen ja vaikuttaa haitallisesti myös opetuksen todelliseen saatavuuteen. Tutkimustiedon ja ylemmän tason säädösten puute eivät ole oikeusturvan toteutumisen esteinä: äidinkieli tunnustetaan ihmisen perusoikeudeksi Euroopan unionissa ja Suomessakin perustuslakitasolta lähtien. Äidinkielen vahvan osaamisen tärkeys kaiken muun – myös suomen kielen - oppimisen edellytyksenä on kiistaton. Tästä huolimatta Opetushallitus riisti äidinkielten opetukselta pois aseman perusopetuksen oppiaineena opetussuunnitelman perusteissa vuonna 2004. Vuoden 2010 alusta opetukseen tehtiin lisää rajoituksia. Vastaavasti tukea suomen kielen oppimisessa laajennettiin. Monikielisten oppilaiden mahdollisuudet kouluttautumiseen ovat heikot. Äidinkielten asema tulee palauttaa ennalleen, ja opettajille on järjestettävä kouluttautumismahdollisuus. Äidinkielen akateemisen osaamisen suuri merkitys myös koulupudokkuutta ennaltaehkäisevänä tekijänä tulee tehdä tunnetuksi ennen kaikkea päättäjien ja kasvattajien keskuudessa. Nämä toimet vaativat lakimuutoksia, mutta ne ovat elintärkeitä toimia, ennen muuta monikielisten oppilaiden perusoikeuksien, mutta myös suomalaisen perusopetuksen korkean laadun turvaamiseksi jatkossa kaikille.