Mirja Heikkilä. ADHD-lasten vanhempien kokemukset arjesta ja saaduista tukipalveluista. Hitaasti hengitellen ja hengästyen, päivästä toiseen toivoen, helpompaa huomista odotellen ja jatkuvasti ”kiviä käännellen" … eteenpäin!

Syksy 2009. 137 s.,6 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu ja Laurea-ammattikorkeakoulu. Sosiaali- ja terveysalan ylempi ammattikorkeakoulututkinto. Terveyden edistämisen koulu-tusohjelma.

Tämän kyselytutkimuksen tavoitteena oli selvittää osana ADHD-liitto ry:n edunvalvontatyötä vuosina 2006-2008 ADHD-liiton perhesopeutumisvalmennuskursseille osallistuneiden 5-10-vuotiaiden ADHD-lasten vanhempien kokemuksia arjesta ja saaduista tukipalveluista. Tutkimuksen avulla kartoitettiin millaiseksi vanhemmat kokevat arkensa, mitä palveluita he ovat saaneet arjessa selviytymisensä tueksi ja kokeneet hyödyllisiksi. Tutkimustuloksia hyödynnetään edunvalvonnassa ADHD-liiton Perhe-teemavuotena 2010 tiedottamalla niistä päättäjille, ammattilaisille sekä perheiden verkostoihin seminaareissa ja koulutustapahtumissa. Artikkeleita tutkimuksesta julkaistaan myös ADHD-lehden ja muun median välityksellä.

Kvantitatiivisen kyselytutkimuksen taustateoriana käytettiin ekokulttuurista teoriaa. Kyselylomakkeen aihealueiden valinnassa ja kysymysten muotoilussa huomioitiin perhehoitotyön näkökulma, tutkijan omassa työssään karttunut tietämys sekä vanhemmilta kuullut kertomukset ADHD-perheiden arjesta. Aineiston keruu toteutettiin kesän 2009 aikana kyselylomakepostituksina. Kursseilla olleista 109:stä kurssin aikaan 5-10-vuotiaiden lasten perheestä kyselyyn vastasi 72 vanhempaa. Lomakekyselyn tulokset analysoitiin SPSS-ohjelmalla. Avointen kysymysten vastaukset luokiteltiin ja teemoiteltiin.

Tuloksista ilmeni, että vanhempien kokemukset arjesta selviytymisestä vaihtelivat kohtuullisen selviytymisen ja uupumisen välillä. Suurimmalla osalla perheistä sujui arki kohtuullisen hyvin vaikka selviytyminen koetaan ajoittain hyvinkin haastavaksi. Yhdistävää kaikille perheille oli arjen vaihtelevuus. Perheissä oli tasaisempia jaksoja, kunnes saavutettu tasapaino katosi jonkin vastoinkäymisen muuttaessa arjen aika ajoin kaoottiseksi. Selkeät arjen rutiinit ja hyvä sosiaalinen verkosto auttoivat perheitä selviytymään. Perheen asuinalue vaikutti paljon palvelujen saamiseen. Perheen jaksamista tukevia palveluita olivat yksilöllinen perhekuntoutus, lapsen terapia, johon yhdistyivät vanhempien tukikäynnit sekä vanhempien saama vertaistuki. Perheet kokivat saaneensa arkeensa tukea myös sopeutumisvalmennus-kursseista. Osa perheistä hyötyi perhekoulusta tai ADHD-valmennuksesta sekä perhetyöstä.

Perheen oma asiantuntemus tuen tarpeensa suhteen tulisi huomioida tukipalveluita suunniteltaessa. ADHD-perheiden palveluohjaustarve olisi huomioitava kotikunnissa lapsen saatua diagnoosin. Sosiaali-, terveys- ja koulutoimen tulisi laatia yhteistyössä perheen kanssa palvelusuunnitelma. Resursseja kunnissa tulisi ohjata ennaltaehkäiseviin palveluihin, muun muassa avomuotoiseen perhetyöhön ja sopeutumisvalmennukseen.

Tässä tutkimuksessa ADHD-lapsen perheestä käytetään ADHD-perhe- käsitettä ja perheen ADHD-diagnosoidusta lapsesta ADHD-lapsi käsitettä. Hyvinvointi käsitetään perheen arjessa selviytymisenä.

Asiasanat: ADHD, perheet, kokemukset, sopeutuminen, arki, tukipalvelut, kvantitatiivinen tutkimus, kyselytutkimus