Opinnäytetyömme käsittelee nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisyn keinoja Suomessa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten sekä kokemusasiantuntijoiden näkökulmasta. Tutkimuksemme tarkoituksena oli löytää uusia keinoja nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn. Opinnäytetyössämme tuomme esiin nuorten syrjäytymistä ilmiönä käyttäen hyväksi kirjallisuutta ja tilastotietoja. Lisäksi käsittelimme mitä terveysvaikutuksia syrjäytymisestä nuorille voi olla ja kuinka päihteidenkäyttö vaikuttaa nuoren syrjäytyneen elämään. Työelämäyhteistyökumppanina olivat Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelman eli Mipa- hankkeen toimijat.

Opinnäytetyömme oli kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla, jotka toteutettiin yksilöhaastatteluina. Haastattelimme kuutta sosiaali- ja terveysalan ammattilaista, joilla oli työkokemusta nuorten syrjäytyneiden kanssa työskentelystä sekä kuutta kokemusasiantuntijaa, joilla oli omakohtaisia kokemuksia syrjäytymisestä. Nauhoitimme haastattelut, ja saadun aineiston käsittelimme auki kirjalliseen muotoon analysointia varten. Analysoimme tulokset induktiivistä eli aineistolähtöistä sisällönanalyysimenetelmää käyttäen. Haastatteluaineiston lisäksi keräsimme sähköpostitse aineistoa Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelman eli Mipa-hankkeen toimijoilta. Sähköpostikyselyn tarkoituksena oli selvittää, mitkä olisivat hyviä tapoja ennaltaehkäistä nuorten syrjäytymistä järjestöjen näkökulmasta.

Tutkimuksemme tulosten perusteella toteamme, että yhteiskunnan varoja tulisi kohdentaa entistä enemmän lapsiin, nuoriin ja perheisiin. Tukihenkilötoiminta oli toinen vahvasti esiin noussut asia, johon kaivattiin enemmän resursseja. Johtopäätöksenä voimme todeta, että sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten tulisi syventyä enemmän tavoittamisen ja kohtaamisen keinoihin ja sitä kautta rakentaa yhteisöllisyyttä syrjäytymisen ennaltaehkäisemiseksi.