Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää COVID-19-viruksen aiheuttaman pandemian vaikutusta rahtilaivojen miehistön työilmapiiriin. Opinnäytetyön tilaaja oli Suomen Merimieskirkko, jonka toimipisteitä Suomessa on kuudessa eri satamassa, joissa työskentelee satamakuraattori pitämässä huolta merenkulkijoiden eduista ja asioista ja olemassa henkisenä tukena tarvittaessa. Lisäksi opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää mahdollisia kehittämisen kohteita merenkulkijoiden näkökulmasta työssä jaksamisen tueksi.

Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista menetelmää ja osallistuvaa havainnointia. Tutkimus toteutettiin kokonaisuudessaan keskustelujen ja havaintojen aineiston keruuna kenttätyönä. Tutkimusta varten käytiin keskusteluja 118 merenkulkijan kanssa, jotka edustivat 13 eri kansallisuutta ja 16 eri aluksen miehistöä.

Opinnäytetyössä ei voitu käyttää taustatietona tai vertailukohteena muita tutkimuksia, koska samasta aiheesta ei löytynyt aiempaa tutkimusta. Erilaisia tutkimuksia oli tehty koskien miehistön osaamista suojautumisessa COVID-19-virusta vastaan. Lisäksi löytyi joitakin tutkimuksia koskien yksittäisten merenkulkijoiden henkistä jaksamista poikkeusaikana.

Tutkimuksen yksiselitteinen tulos oli, ettei COVID-19-pandemia aiheuttanut muutoksia rahtilaivojen miehistöjen työilmapiiriin. Tutkimustulosta selitettiin sillä, että laivojen työyhteisö on pieni ja tiivis joukko, joka tekee kurinalaista työtä hierarkkisessa ja poikkeuksellisessa ympäristössä. Laiva ja oma työyhteisö koettiin turvalliseksi viruksen levitessä muualla maailmassa. Laivan rutiininomainen työ ja tarkoin määritellyt työtehtävät koettiin myös suojaavaksi tekijäksi. Miehistö kuitenkin toivoi varustamoilta toimia yksilöiden työhyvinvoinnin parantamiseen.

Kehittämisen tarpeita nähtiin varustamojen ja merenkulkijoiden välisessä yhteydenpidossa. Merenkulkijat olivat sitä mieltä, että laivan työilmapiiriin vaikuttaa lähinnä varustamo omalla suhtautumisellaan, tiedottamisellaan ja yhteydenpidollaan laivan miehistöön.

The aim of the thesis was to study the impact of the pandemic caused by the COVID-19 virus on the working atmosphere of cargo ship crews. The subscriber of the thesis was the Finnish Seamen's Mission, whose churches in Finland are located in six different ports. In these churches there is a port chaplain who works to take care of the interests and affairs of seafarers and is as mental support if necessary. In addition, the objective of the thesis was to find out development targets to maintenance their mental health at work.

Qualitative method and participatory observation were used as a research method. The study was carried out in its entirety as field work for collection of material from discussions and observations. Discussions were held for the study with 118 seafarers representing 13 different nationalities and 16 different ship crews.

Other studies could not be used as background information or reference for the thesis, as no previous research was found on the same subject. Various studies had been conducted regarding crew ability in protecting against COVID. In addition, some studies existed of the mental health of individual seafarers during exceptional periods.

The unequivocal result of the study was that the COVID-19 pandemic caused no changes in the working atmosphere of cargo ship crews. The study result was explained by the fact that the ships' work community is a small and close-knit community, doing disciplined work in a hierarchical and exceptional environment. The ship and its own work community were perceived as safe as COVID spreads all over the world. The ship's routine work and well-defined work duties were also perceived as a protective factor. However, the crew hoped for action from shipping companies to improve individuals' well-being at work.

Development needs were seen in keeping contact between shipping companies and seafarers. The seafarers were of the opinion that the ship's working climate is mainly influenced by the shipping company's own attitude, information and contact with the ship's crew.