Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää COVID-19-viruksen aiheuttaman pandemian vaikutusta rahtilaivojen miehistön työilmapiiriin. Opinnäytetyön tilaaja oli Suomen Merimieskirkko, jonka toimipisteitä Suomessa on kuudessa eri satamassa, joissa työskentelee satamakuraattori pitämässä huolta merenkulkijoiden eduista ja asioista ja olemassa henkisenä tukena tarvittaessa. Lisäksi opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää mahdollisia kehittämisen kohteita merenkulkijoiden näkökulmasta työssä jaksamisen tueksi.

Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista menetelmää ja osallistuvaa havainnointia. Tutkimus toteutettiin kokonaisuudessaan keskustelujen ja havaintojen aineiston keruuna kenttätyönä. Tutkimusta varten käytiin keskusteluja 118 merenkulkijan kanssa, jotka edustivat 13 eri kansallisuutta ja 16 eri aluksen miehistöä.

Opinnäytetyössä ei voitu käyttää taustatietona tai vertailukohteena muita tutkimuksia, koska samasta aiheesta ei löytynyt aiempaa tutkimusta. Erilaisia tutkimuksia oli tehty koskien miehistön osaamista suojautumisessa COVID-19-virusta vastaan. Lisäksi löytyi joitakin tutkimuksia koskien yksittäisten merenkulkijoiden henkistä jaksamista poikkeusaikana.

Tutkimuksen yksiselitteinen tulos oli, ettei COVID-19-pandemia aiheuttanut muutoksia rahtilaivojen miehistöjen työilmapiiriin. Tutkimustulosta selitettiin sillä, että laivojen työyhteisö on pieni ja tiivis joukko, joka tekee kurinalaista työtä hierarkkisessa ja poikkeuksellisessa ympäristössä. Laiva ja oma työyhteisö koettiin turvalliseksi viruksen levitessä muualla maailmassa. Laivan rutiininomainen työ ja tarkoin määritellyt työtehtävät koettiin myös suojaavaksi tekijäksi. Miehistö kuitenkin toivoi varustamoilta toimia yksilöiden työhyvinvoinnin parantamiseen.

Kehittämisen tarpeita nähtiin varustamojen ja merenkulkijoiden välisessä yhteydenpidossa. Merenkulkijat olivat sitä mieltä, että laivan työilmapiiriin vaikuttaa lähinnä varustamo omalla suhtautumisellaan, tiedottamisellaan ja yhteydenpidollaan laivan miehistöön.