Iäkkäiden osuus väestöstä kasvaa, ja tarvitaan tietoa siitä, millaiseksi ikäihmiset kokevat hyvän kodin ja mitä he toivovat tulevalta asunnoltaan. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, millainen 64-70-vuotiaden loviisalaisten tulevan asunnon pitäisi olla, jotta se tuntuisi kodilta. Tutkimuskysymykset olivat: millainen on iäkkäiden loviisalaisten subjek-tiivinen käsitys kodista ja mitä he edellyttävät asunnoltaan, jotta se tuntuisi kodilta. Teo-reettisena viitekehyksenä käytimme elämänlaatua käsittelevää kirjallisuutta. Elämänlaatu määritettiin kunkin informanttien subjektiivisen kokemuksen avulla. Käsitteet ”elämän-laatu” ja ”koti” olivat asuinpaikan kaksi avaintekijää. Tutkimussuunnitelmamme perustui empiiriseen laadulliseen menetelmään ja aineiston hankimme haastattelemalla kohderyh-män 64–70-vuotiaita jäseniä siitä, mikä heidän mielestään koti on, mitä he edellyttävät asunnolta, jotta se tuntuisi kodilta ja mitä hyvässä kodissa pitäisi olla. Kysymyksiin saa-mistamme vastauksista nousi selvästi esiin viisi keskeistä käsitettä: rutiinit, itse valitut toiminnat ja oma aika, ilo, kodin sisältö ja suunnittelu ja pelko. Tässä tutkimuksessa han-kittu tieto kuvailee, millainen asunnon on oltava, jotta se sopii ikääntyvien loviisalaisten tulevaisuuden kodiksi. Ottamalla huomioon informanttien ajatukset ja mielipiteet ihan-teellisesta myöhäisiän kodista on mahdollista täyttää heidän tulevaa asuntoa koskevat toiveensa.