Opinnäytetyömme on osa Hjelt-instituutin kansanterveystieteen osastolla tehtävää entisten huippu-urheilijamiesten terveystutkimusta. Tutkimuksen tilaajana on dosentti Jyrki Kettunen ja hän on toiminut myös tutkimuksen koordinaattorina. Huippu-urheilijat ovat fyysisesti aktiivisia myös aktiiviuransa jälkeen, mutta heidän liikuntansa elinikäisistä muutoksista on vain vähän tietoa. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää entisten huippu-urheilijamiesten ja heidän verrokkiensa vapaa-ajan liikunnan määrän muutosta keskimäärin 23 vuoden seuranta-aikana. Urheilijat koostuivat kolmesta ryhmästä: kestävyys- (n=172), voima- (n=432) ja joukkueurheilijat (n=651), jotka olivat edustaneet Suomea vähintään kerran joko Olympialaisissa, MM-, EM- tai maaottelutasolla vuosina 1920 - 1965. Verrokkeina (n=764) olivat samoista armeijan pal¬velukseen astumiseristä kuin urheili¬jat armeijan lääkärintarkastuksessa terveeksi (A1-luokka) luokitellut miehet. Tutkittavat vastasivat kyselyihin 1985, 1995 ja 2008. Vapaa-ajan liikunnan useuden, kuormittavuuden ja keston perusteella laskettiin liikunnan määrä MET-tunteina viikossa (MET, Metabolic Equivalent). Pääsääntöisesti kaikki urheilijaryhmät olivat liikkuneet seuranta-aikana keskimäärin enemmän kuin verrokit (kaikki p-arvot < 0.001), paitsi vuonna 2008, jolloin voimaurheilijoiden ja verrokeiden välillä ei ollut eroa (p=0.884). Liikuntamäärän muutosta verrattiin niiden tutkittavien kesken, jotka olivat vastanneet kaikkiin kolmeen kyselyyn. Vuosien 1985 ja 2008 välillä vapaa-ajan liikunta väheni voimaharjoittelijoilla (p=0.029) ja vastaava suuntaus havaittiin myös kestävyys- ja joukkueurheilijoilla. Verrokit lisäsivät liikuntansa määrää (p=0.031). Yhteenvetona voidaan todeta, että entiset kestävyys- ja joukkueurheilijamiehet ovat iäkkäänäkin fyysisesti aktiivisempia kuin muu väestö ja voimaurheilijat liikkuvat verrokkejaan vastaavasti.