Krooniset haavat ovat tunnettuja terveysongelmia, jotka vaikuttavat sekä nuoriin että ikääntyneisiin potilaisiin. Tutkimukset ovat osoittaneet, että haavoilla voi olla vaikutusta potilaan psykososiaaliseen terveyteen ja hyvinvointiin. Siksi krooniset haavat ja haavaumat liitetään huonontuneeseen elämänlaatuun. Suomessa kroonisten haavojen esiintyvyyden arvioidaan olevan 1,3 - 3,6 %. Kroonisten haavojen hoitokustannusten taas arvioidaan olevan 7 - 14 miljoonaa euroa vuodessa pelkästään Helsingin seudulla. Tämän tutkimuksen taustatiedoissa esitetään päivitetyt tiedot kroonisesta haavasta. Myös erilaiset krooniset haavat määritellään. Tähän tutkimukseen valittu teoreettinen viitekehys on Kinnusen et al (2012) haavan dokumentaatiomalli. Valittu malli tuki tutkimusta tämän opinnäytetyön eri vaiheissa ja osittain auttoi vastaamaan tutkimuskysymyksiin. Tutkimukseen valittu teoreettinen kehys oli Kinnunen et al. (2012) kehittämä standardoitu haavan hoitomalli. Mallissa mainitaan kuusi eri haavatyypin mallia, jotka ovat: kirurginen haava, traumaattinen haava ja diabeettinen jalkahaava, palohaava, pakkasen purema, painehaava sekä alaraajahaava. Tutkimukseen valitut tutkimuskysymykset olivat: Mitä sairaanhoitajan tulee dokumentoida kroonisesta haavasta? Mitkä ovat ne tekijät, jotka estävät sairaanhoitajaa harjoittamasta näyttöön perustuvaa toimintaa ja dokumentointia? Tähän tutkimukseen valitut artikkelit analysoitiin induktiivisen aineiston analysointimenetelmän avulla. Tämän tutkimuksen keskeiset tulokset olivat tämän aiheen nykyisen kirjallisuuskatsauksen tuloksien mukaisia. Tuloksien mukaan oli joitain esteitä, jotka estivät sairaanhoitajan harjoittamasta näyttöön perustuvaa hoitoa. Haavan etiologia on diagnosoitava. Haavanhoitajien on arvioitava ja dokumentoitava haava aina, kun siteet vaihdetaan. On tutkittava haavan koko, sijainti, eritys, kipu, haavapohjan arviointi, kudostyyppi ja ympäröivän ihon tilanne.