Opinnäytetyön tarkoitus on osoittaa asukkaiden kokeman tarkoituksellisuuden tärkeys palvelutalossa työskentelevälle hoitohenkilökunnalle. Tätä varten käytettiin tässä työssä monimenetelmä, joka koostuu kolmesta eri menetelmästä. Aaron Antonovskyn kehittämää SOC-kyselyä käytettiin kartoittamaan palvelutalon asukkaiden subjektiivinen tuntemus omasta tarkoituksellisuudesta. Asukkaita, joilla oli alhaiset pisteet SOC-kyselyn tarkoituksellisuutta käsittelevässä osuudessa, haastatteltiin. Aineisto haastatteluista sisällysanalysoitiin deduktiivisesti. Lopuksi tulokset deduktiivisesti tehdystä sisällysanalysoidusta aineistosta esiteltiin hoitohenkilökunnalle, jonka jälkeen koko henkilökunta suoritti yhdessä tarinadialogin. Teoreettisenä viitekehyksenä toimi John Kotterin teoria muutosprosessista. Koska muutosprosessi voi helposti viedä monta vuotta, päätyi tähän työhön ainoastaan ensimmäinen askel, joka kehittää tunteen tarpeellisuudesta. Yhteensä suoritettiin 18 SOC- kyselyä, joista osoittivat että seitsemän asukasta sai SOC-kyselyssä matalat pisteet tarkoituksellisuudessa. Näistä, viisi asukasta haastateltiin. Kuusi teemaa ja yhteensä 19 kategoriaa nousivat esille deduktiivisessä sisällysanalyysissä. Kolme useimmiten esiintyvää teemaa olivat henkilökohtaiset tekijät, sosiaalielämä ja arkipäivä. Kolme useimmiten esiintyvää kategoriaa olivat aloitteellisuus, omaisten tärkeys ja ajanviete. Kategoriat ja sitaatit esiteltiin hoitohenkilökunnalle kokouksessa. Tarinadialogi herätti joitakin tuntemuksia hoitohenkilökunnassa, mutta on vaikeaa todeta jos ne edistyvät sanoista tekoihin johtuen työssä käytettyyn aikaväliin. Tarinadialogin kautta kehitettiin kuitenkin viikkoaikataulu selkeyttämään viikon ohjelmaa. Lisäksi yhdessäolon tärkeys sekä aloitteellisuuden puute nousi vahvasti esille.