Tutkielmassani tarkastelen musiikinopettajien näkemyksiä musiikin oppimateriaalien laadusta ja saatavuudesta sekä materiaalien tekemiseen ja valmisteluun kuluvasta työ- ja vapaa-ajasta. Tutkielmani tavoitteena on esittää tuloksia ja niihin perustuvia päätelmiä, joiden pohjalta musiikin oppimateriaaleja voitaisiin kehittää ja siten musiikinopetuksen yhdenvertaisuutta voitaisiin vahvistaa niin opettajien kuin oppilaiden näkökulmasta.

Käsitteellisessä viitekehyksessäni tarkastelen arvopohjaa, jolle suomalainen musiikkikasvatus on rakentunut, sillä nämä lähtökohdat ohjaavat musiikinopetuksen ja musiikin oppimateriaalien arvoperustaa. Käsittelen opettajuutta ammatillisen toimijuuden ja autonomian näkökulmista, sillä nämä vaikuttavat merkittävästi opettajan valintoihin ja päätöksiin, joihin kuuluvat myös oppimateriaaliin ja työtapoihin liittyvät valinnat. Opettajan pedagogiseen päätöksentekoon vaikuttavat ja oppimateriaaliin liittyviä valintoja ohjaavat myös valtakunnallinen opetussuunnitelma sekä piilo-opetussuunnitelma, sillä ne määrittelevät, mitä ja miten koulussa opetetaan.

Tutkimusaineistoni kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella ja siihen vastasi 121 suomalaista musiikinopettajaa. Kyselylomake koostuu oppimateriaaleihin liittyvistä väittämistä, joihin vastattiin neliportaisella Likertin asteikolla. Aineiston analyysin menetelminä käytettiin t-testiä ja Kruskal-Wallisin testiä. Tulosten perusteella musiikinopettajat ovat tyytymättömiä musiikin oppimateriaalien laatuun ja saatavuuteen, ja työaika koetaan riittämättömänä suhteessa musiikintuntien suunnitteluun kuluvaan aikaan. Alakoulun musiikinopettajat ovat musiikin oppimateriaalien laatuun ja saatavuuteen tyytyväisempiä kuin yläkoulun ja lukion musiikinopettajat. Tutkimukseni tulosten mukaan 53,4 % musiikinopettajista on täysin tai jonkin verran eri mieltä, että saatavilla oleva musiikin oppimateriaali tukee valtakunnallisten opetussuunnitelmien asettamien tavoitteiden toteutumista. Musiikinopettajien vastausten analyysin pohjalta voitiin muodostaa neljä pääkategoriaa musiikin oppimateriaalin kehittämiseksi: tekninen toteutus, sisältö, pedagogiset käytänteet ja opettajan työn sujuvoittaminen.

Tulokset kertovat musiikinopettajien tyytymättömyydestä oppimateriaaleihin, mikä vaikuttaa musiikinopettajien työhyvinvointiin merkittävästi, ja heijastuu sitä kautta opetukseen ja oppilaisiin. Aineiston analyysissa havaitsin oppimateriaalin puutteen aiheuttaman kierteen, joka koskettaa monien musiikinopettajien arkea: (1) laadukasta oppimateriaalia ei ole saatavilla tarpeeksi tai (2) sitä ei osin puutteellisen koulutuksen vuoksi osata hyödyntää tarpeeksi, joten (3) oppimateriaalia on tehtävä itse, mutta (4) työaika ei riitä materiaalin tekemiseen ja opetuksen suunnitteluun, mikä (5) vaikuttaa musiikinopettajien jaksamiseen, työhyvinvointiin ja opetuksen laatuun. Musiikin oppimateriaaleja tulisi monipuolistaa, jotta ne tarjoaisivat musiikinopettajille selkeämpiä, johdonmukaisempia ja monipuolisempia käytänteitä musiikinopetukseen; erityisesti nykytilanteessa, jossa luokanopettajakoulutus ei tarjoa riittäviä taitoja laadukkaan musiikinopetuksen toteuttamiseen. Myös opettajankoulutusta tulisi muuttaa niin, että se valmistaisi musiikinopettajia nykytilanteeseen, jossa valmiita musiikin oppimateriaaleja ei ole. Koska materiaalia on tehtävä itse ja työaika ei riitä siihen, resursseista tulee keskustella ammatillisesta näkökulmasta. Monipuoliset ja laadukkaat musiikin oppimateriaalit voisivat kehittää musiikinopettajan työtä työhyvinvoinnin näkökulmasta kestävämmälle pohjalle. Jos musiikin oppimateriaalit eivät olisi enää opettajan jaksamisesta kiinni, se tekisi musiikinopetuksesta yhdenvertaisempaa.