Lähdin pohtimaan jatkumoa, johon kuulun dramaturgina, näytelmien kirjoittajana ja ohjaajana. Kirjoitan haamujen ja noitien kautta. Kaanon tulee kreikan sanasta kanōn, joka tarkoittaa mittatikkua. Kaanonia käytetään opetuksessa, sillä kaanonin muodostavat teokset, jotka on tehty ennen meidän aikaamme. Tarkoituksenamme on oppia meitä ennen tehneiltä. Kaanonin muodostumiseen vaikuttavat varsinkin kirjallisuuskritiikki, kirjallisuushistoriat ja kirjallisuuden opetus. Dramaturgian ja näytelmän kirjoittamisen viisivuotisiin opintoihin kuuluu tällä hetkellä 85 näytelmän lukeminen. Keskeistä on oppia tuntemaan perusteet teatterin historiasta, jotta voi keskittyä luomaan uudenlaista teatteria, esitystaidetta ja tekstiä. Renessanssin aikakautta ja noitavainoja tutkinut italialainen filosofi Silvia Federici on tehnyt laajaa tutkimusta noitavainojen yhteydestä kapitalistisen ja patriarkaalisen järjestelmän vahvistumiseen. Noita on normia vastustava arkkityyppi, joka on tarpeeksi voimakas vastustaakseen patriarkaattia. William Shakespearen Myrsky-näytelmän henkilöiden mukaan nimetty Caliban and the Witch(2004) toimii opinnäytteeni taustalukemistona. Buddhalais-animistisen uskomuksen mukaan mikään maa ei ole ihmisen omistamaa, sillä ennen ihmistä on kyseisellä paikalla ollut muita. Paikan voi hahmottaa monia näkymättömiä kerroksia sisältävänä tilana, jota asuttavat lukemattomat haamut. Haamuista sanotaan, että ne kummittelevat, kunnes saavat sovituksen. Jotkut henget voivat olla myös ystävällisiä, ja yksinkertaisesti toimia suojelijoina tai muistuttajina menneestä. Haamuihin perehtyessään voi saada lisätietoa paikasta, oppia hyväksymään haamut ja tunnustaa ne osaksi elinpiiriään. Noitavainoissa kuolleet noidat ovat tässä vaiheessa haamuja. Monet naiset julkaisivat salanimillä näytelmiä aikoina, jolloin naisten kirjoittamista ei yhteiskunnallisesti arvostettu yhtä paljon kuin miesten. Haamukirjoittaja kirjoittaa toisen puolesta ja jää näin ollen varjoon. Animaatiosarja Bojack Horsemanin vietnamilais-amerikkalainen Diane on näkyvä haamukirjoittaja. Hänen hahmonsa kautta olen pohtinut näkymättömään ja hiljaiseen thaimaalais-suomalaiseen vähemmistöön kuuluvana samaistumispintojani. Mitä voikaan syntyä, kun aiemmin hiljennetyille äänille ja näkökulmille annetaan tilaa? Kirjoitan myös monikielisen näytelmän kirjoittamisen haasteista omalta kohdaltani. Taiteellisessa lopputyössäni Räkänokka kirjoitin Thaimaan kansalliseepoksessa Ramakienissä esiintyvästä Sammanakkha- hahmosta, kurittomasta ja sopeutumattomasta – keksin hänelle tarinan ihailusta häntä kohtaan. Viimeisinä vuosina turvallisen ja turvallisemman tilan käsitteet ovat vakiintuneet osaksi Teatterikorkeakoulun opetusta. Opinnäytteessäni tuon näiden käsitteiden rinnalle jonkun verran yleistyneen brave spacen eli rohkean tilan käsitteen. Rohkea tila kannustaa vastuunottoon tilassa ja huomioi sen, että tulemme tilaan eri lähtökohdista. Niin kauan, kun yhteiskunnassa esiintyy syrjintää, turvallisen tilan luominen valkoisessa cis-heterotilassa kaikille on käytännössä mahdotonta. Tärkeintä minulle on ollut pohtia dramaturgian ja dramaturgisen ajattelun merkitystä kapitalistisessa järjestelmässä ja ilmastokriisin ajassa. Päädyn lopuksi korostamaan leikin, ihmettelyn, uteliaisuuden ja ilon merkitystä.