Tutkin tässä työssä suomalaisia naisia urkusäveltäjinä. Valitsin työn aiheen, kun huomasin, että naisten säveltämää urkumusiikkia valitaan harvoin urkuohjelmistoon. Halusin selvittää, kuinka paljon uruille säveltäneitä naisia löytyy Suomesta.

Tutkimuksen taustaksi olen koonnut tietoa naissäveltäjyyden historiasta. Esittelen myös tarkemmin neljä uruille säveltänyttä naista, Elizabeth Stirlingin, Elfrida Andréen, Ethel Smythin ja Jeanne Demessieux’n, jotka ovat olleet rikkomassa lasikattoja tulevia naisurkureita ja -säveltäjiä varten.

Tutkimusmetodina on tapaustutkimus. Laadin sähköpostikyselyn löytämilleni uruille säveltäneille suomalaisille naissäveltäjille. Kyselyyn vastanneista valitsin tutkimukseeni kolme säveltäjää ja heiltä jokaiselta yhden teoksen. Riikka Talvitien Veden huoneet, Minna Leinosen Par Préférence ja Maija Hynnisen Trois Mondes ovat 2000-luvulla sävellettyjä teoksia. Työssäni kerron säveltäjien ajatuksia edellä mainittujen teosten syntyprosessista ja uruille säveltämisestä sekä omia huomioitani sävellyksistä.