Tämän maisterin opinnäytteen kirjallinen osa käsittelee kudonnan ja kävelyn työskentelyä vuosina 2016–2018, jolloin valmistin teoksia kolmeen näyttelyyn. Näyttelyt pidettiin Turussa (Raatihuoneen galleriassa), Helsingissä (Exhibition Laboratoryssa), ja Vilnassa (Artifex Textiles Galerijassa) keväällä ja kesällä 2018.

Työskentelyni on prosessikeskeistä, teos rakentuu ja tulee ”käsitettäväksi” tilasta käsin, lähellä olevien materiaalien kanssa. Käsillä työskentely, ulkona liikkuminen tai kävely tiettyjen sääntöjen mukaan toistuu töissäni. Työskentelyssäni olen pohtinut olemista, läsnäoloa ja jälkeä ajattelemalla kirjoitusta, liikettä ja materiaalista prosessia toisiinsa suhteessa ja näissä suhteissa erottuen.

Teoksiani olen pohtinut kiintymisen ja matkalla olon näkökulmasta. Kiintymisen kautta läsnäolevana koettua olemista voi ajatella ajallisuutena, joka eriytyy ”erojen leikissä”. Läsnäolon poistuessa tilanne tulee huomatuksi, jolloin eriytyneiksi koettuja ”ruumiin osia” voidaan yhdistää toisiinsa.

Teosprosessin ensimmäisessä näyttelyssä ”Maateitse”, 2018, oli Vanhan Raatihuoneen galleriassa esillä kaksi Vilnassa valmistunutta kudottua työtä, joiden materiaaleina olivat villa ja pellava. Käsittelin työssä kudonnan rajautumisen, jännittymisen, irtoamisen ja siinä vietetyn jaksottuvan ajan prosessia, jonka aikana matkustin Jerusalemiin. Jerusalemissa kudoin vyömäisen rinkulan, johon laskin kaupungissa käveltyjen askeleiden määriä. Voi ajatella, että askeleet kaupungilla olivat kudontalaitteen ”polkuset” jaloille, joita ajan ja matkan päästä keräsin lähemmäksi toisiaan. Näyttelyprosessin aikana aloitin myös kävelyt havunneuloja kanssa, ja joiden avulla saatoin merkitä askeleitani ja muutosta matkalla.

Helsingissä Kuvan keväässä kävelin Jerusalemin vyön kanssa näyttelytilaan, jonne asetin toisen kasan havuja. Näyttelyssä oli esillä myös virkattu astia, johon olin laskenut (virkaten) erään sähköpostiketjun sanoja. Virkkasin vanhasta tyynynpäällisestä pureskelluille havuille alustan, jonka laskin lopun purettavan kankaan päälle. Helsingissä valmistin villasta vielä yhden teoksen, joka tuli esille Vilnaan.

Kolmen näyttelyn prosessi on ollut minulle haastava ja opettavainen. Moni teoksia koskeva ajatus on jäsentynyt vasta julkisten esiintymisten jälkeen. On ollut mielenkiintoista pohtia töitäni suhteessa työskentelyyni nyt myös siinä, mitä tämä kirjoitusprosessi on avannut.