Aerogeofysikaaliseen tutkimukseen käytetty Veljekset Karhumäki Oy:n vuonna 1953 hankkima Lockheed L-18-56 Lodestar (OH-VKU, "Kultakuokka"), ohjaamo. Paavo Järvimäki perämiehen paikalla. Geologinen tutkimuslaitos (myöhemmin Geologian tutkimuskeskus) suoritti geofysikaalisia mittauksia lentokoneesta käsin vuodesta 1951 lähtien yhteistyössä Veljekset Karhumäki Oy:n kanssa. HS 19.5.1959 kertoo, että vuosikymmenen alkupuoliskolta lähtien tutkimuksiin käytetty Lockheed Lodestar osoittautui tarkoitukseen "hyvin sopivaksi". Lennot suorittiin tavallisesti 400 metrin linjavälein 150 metrin korkeudessa. Lennoilla oli yleensä mukana neljä miestä: lentäjä, suunnistaja ja kaksi mittauslaitteiden hoitajaa. Vuosikymmenen loppuun mennessä oli ehditty ilmasta käsin tutkia noin kolmasosa maan kokonaispinta-alasta. Kenttätyön aikana kertyneestä materiaalista piirrettiin tutkimuslaitoksessa lopulliset aerogeofysikaaliset kartat, joita käyttivät eritoten malminetsintäorganisaatiot.
FM Paavo Järvimäki toimi suunnistajana tutkimuslentojen alkuaikoina. Suunnistus lennon aikana aikana perustui pitkäksi nauhaksi koottuun 1:20000 mittakaavaiseen ilmavalokuvakarttaan, johon oli etukäteen piirretty lentolinjat. Kartta laitettiin rullalaitteeseen, jolla sitä voitiin siirtää lentolinjan edetessä. Rullalaite on kuvassa Paavo Järvimäen polvilla. Lennettäessä selvästi ympäristöstä erottuvan maastokohteen yli suunnistaja painoi kiintopistenappia ja merkitsi kiintopisteen paikan kartalle. Samalla juokseva kiintopistenumero tallentui piirtureiden papereille ja alaspäin katsovan rakokameran filmille. Kiintopisteiden avulla piirturipapereiden mittaustiedot voitiin myöhemmin kohdistaa maantieteellisesti.
Suunnistajan työ oli vaativaa, sillä 150 m korkeudella lennettäessä maasto koneen alla vaihtuu nopeasti. Suunnistajalle ei jäänyt aikaa kirjoittaa kiintopistenumeroita kartalle, vaan ne poimittiin kartalle myöhemmin vertaamalla ilmavalokuvakarttaa ja rakokameran filmiä.