Pro gradu -tutkielmani tavoitteena on selvittää kaksikielisen (suomi-ruotsi) palveluorganisaation tulkkauskäytänteitä sekä niiden toimivuutta ja tarvetta henkilöstön näkökulmasta. Tutkimukseni kohteena on Vaasan keskussairaala.

Tutkimusaineistoni koostuu joulukuussa 2012 keskussairaalan henkilöstölle lähetetyn sähköisen kyselylomakkeen vastauksista (N=503). Tutkimukseni on osa tutkijatiimi BiLingCon hankeportfoliota. Tutkijatiimi on kiinnostunut organisaatioiden kaksi- ja monikielisyyttä tukevista vuorovaikutuksen toimintakulttuureista ja toimintamalleista suomalaisessa yhteiskunnassa. Oma tutkimukseni pyrkii tuottamaan tietoa, jonka avulla organisaation tulkkauskäytänteitä voidaan arvioida ja kehittää. Tutkimukseni on induktiivinen ja kvantitatiivisesti painottunut. Tutkimusmenetelminä käytän sisällön analyysiä ja fenomenografista luokittelua.

Tutkimukseni osoittaa, että kaksikielisessä Vaasan keskussairaalassa on tarvetta tulkkauspalveluille, ja että 49 % henkilöstön jäsenistä on jossain uransa vaiheessa työskennellyt tulkin välityksellä. Useimmissa tulkkaustilanteissa tulkkina toimivat tulkkikeskuksesta paikalle erikseen tilattavat ammattitulkit, mutta lähes yhtä tavallisesti tulkkina toimii potilaan omainen tai hoitohenkilöstön jäsen. Ammattilaisiin turvaudutaan, kun on kyse muista kun kotimaisista kielistä.

Kommunikointi suomen ja ruotsin välillä pyritään hoitamaan talon sisäisesti. Yleisin syy henkilökunnan jäsenten tulkkaamiseen on keskustelun osapuolten puutteellinen kielitaito ja ¾ tilanteista on sellaisia, joissa henkilökunnan jäsen tulkkaa joko potilaan ja lääkärin tai omaisen ja lääkärin välillä. Lääkäri on toinen osapuoli 83 %:ssa tulkkaustapauksista, jotka henkilökunta hoitaa.

Henkilökunnan mukaan tulisi luottaa ammattitulkkeihin, mutta samalla moni ilmaisee tyytymättömyytensä tulkkikeskuksen tarjoamiin tulkkeihin ja palveluihin. Enemmistö henkilökunnasta on sitä mieltä, että tulkkaus ei kuulu heidän työtehtäviinsä, varsinkaan ilman erillistä korvausta.