Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten kulttuurijournalismissa rakennetaan kuvaa suomalaisista tanssitaiteilijoista. Tutkimuksessa tehdään tulkintoja kulttuurijournalismin välittämistä tanssitaiteilijoiden identiteeteistä ja niiden rakentumisesta teksteissä sekä etsitään journalistisia esitystapoja, jotka näyttäytyvät toistuvina tanssitaiteilijoita käsittelevissä teksteissä. Tutkimusaineisto koostuu 16:sta tanssitaiteilijan haastatteluun pohjautuvasta artikkelista, jotka julkaistiin suomalaisissa sanoma- ja aikakauslehdissä vuosina 2013–2015.

Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä sovelletaan positiointiteoriaa. Aineiston analysoinnissa käytetään diskurssianalyysiä, ja analyysissä tanssitaiteilijoiden identiteetin ilmentymiä ja niiden rakentumista tulkitaan kolmen aineistosta jäsentyneen kategorian kautta. Kategoriat ovat ammatti-identiteetti, taiteilijaidentiteetti ja persoonallinen identiteetti, ja ne sisältävät kymmenen eri teemaa.

Tutkimuksessa ilmeni, että tanssitaiteilijoiden identiteettien ilmentymät limittyvät ja kiinnittyvät teksteissä keskenään ja näyttäytyvät jokaisessa artikkelissa omanlaisenaan muodostelmana. Tanssiammatit tanssija, koreografi ja opettaja tarjoavat perustan, jolle myös taiteilijoiden ammatti-identiteettien rakentuminen asettuu. Erot toisiin taiteilijoihin muotoutuvat muun muassa puheessa taiteilijan teoksista ja niiden tematiikasta. Taiteilijoiden mukaan nimetyt omat tanssiryhmät asemoivat heidät suomalaisen tanssitaiteen kentällä toimintansa vakiinnuttaneiksi taiteentekijöiksi.

Tutkimus antaa viitteitä siitä, että taiteilijoiden identiteetit muotoutuvat teksteissä pitkälti journalististen käytänteiden ohjaamina. Tässä tutkimuksessa sellaisiksi jäsentyivät kolme toistuvasti näyttäytyvää esittämisen tapaa: tarinalinjat kerronnallisen jatkumon alustoina, valokuvien käyttö identiteettien vahvistajana ja toiseen henkilöön kiinnittäminen.