Lapsen kuolema on aina vanhemmille traumaattinen kokemus, mikä mullistaa heidän maailmankuvansa ja pakottaa heidät kohtaamaan muuttuneen arjen. Yksi surutyön keskeisistä haasteista on se, miten surijat rakentavat elämäänsä merkityksiä uudelleen. Tässä pro gradu -tutkielmassa käsiteltiin lapsen menettämistä M. L. Stedmanin romaanissa The Light Between Oceans kolmen päähenkilön, Isabel ja Tom Sherbournen sekä Hannah Roennfeldtin, näkökulmasta. Tutkielmassa hyödynnettiin kahta teoriaa, joista toinen keskittyi surukuvausten (engl. grief accounts) kuuteen ulottuvuuteen, ja toinen merkitysten uudelleenrakentamiseen. Merkityksiä rakennetaan pääasiallisesti kolmen konseptin kautta: miten kuolemaa käsitellään ja millaisia syitä sille pystytään löytämään, millaisia hyötyjä menetyksestä voi olla surijan omassa elämässä tai maailmankuvassa, ja miten surija rakentaa oman identiteettinsä ja sosiaalisen roolinsa uudelleen.

Surukuvausten ulottuvuudet auttoivat tunnistamaan romaanissa surun ja sen käsittelyn erityispiirteitä, joita verrattiin sen jälkeen merkitysten uudelleenrakentamisen konsepteihin. Henkilöiden kannalta positiivisiksi keinoiksi rakentaa merkityksiä uudelleen nousivat Jumalaan tai kohtaloon uskominen, arkiaskareisiin uppoaminen, uusi mahdollisuus vanhemmuuteen, ja hyötyjen löytäminen menetyksestä huolimatta. Negatiivisia keinoja olivat taas kuoleman tai menetyksen takana olevien syiden ymmärtäminen syyllistämisen kautta, ja vaikeudet ilmaista omaa surua ja tulla ymmärretyksi siinä. Nämä vaikuttivat osaltaan siihen, ettei menetyksestä löydetty mitään rakentavaa tai hyvää asiaa oman itsen kannalta.