Erilaiset verkostot ovat tulleet osaksi nyky-yhteiskuntaamme. Näitä verkostoja on monenlaisia ja usein ne ovat rakenteiltaan erittäin kompleksisia. Verkostoista on kuitenkin runsaasti hyötyä esimerkiksi työnteon kannalta ja tämän vuoksi niitä tulisikin tutkia ja kehittää entistä enemmän. Yksi esimerkki tällaisesta erittäin monimuotoisesta verkostosta on pakolaislasten kotoutumisesta vastaava verkosto. Kotoutumisen kannalta verkostot ovatkin erittäin tärkeitä voimavaroja, sillä kotoutumiseen liittyvän työn nähdään olevan luonteeltaan sellaista, että sitä olisi erittäin hankala yksin tehdä. Tässä tutkimuksessa tullaan tutkimaan tällaista pakolaislasten kotoutumisesta vastaavaa verkostoa Vaasan kaupungissa. Tutkimusongelmia on kolme. Ensinnäkin pyritään luomaan kuva verkoston rakenteesta. Toisekseen tavoitteena on verkoston sisäisten toimintaprosessien käsittely. Kolmantena tavoitteena on vielä verkoston mahdollisten ongelmakohtien kartoittaminen.

Tutkimuksen teoriaosa laajenee kolmen käsitteen ympärille. Teorian teemat ovat tällöin pakolaiset, kotoutuminen sekä verkostot. Pakolaisella tässä tutkimuksessa tarkoitetaan pakolaisaseman saanutta henkilöä, kotoutumisella pakolaisen sopeutumista uuteen kulttuuriin ja verkostoilla eri toimijoiden välisiä suhdeverkostoja. Tutkimus on kvalitatiivisesti suuntautunut. Empiirinen aineisto kerättiin haastatteluiden avulla, joita tehtiin yhteensä 16 kappaletta. Haastateltaviksi pyrittiin saamaan kaikki verkoston kannalta keskeisimmässä asemassa olevat henkilöt. Aineisto analysoitiin käyttämällä hyväksi muun muassa kvalitatiivista verkostoanalyysiä.

Vaasan pakolaislasten kotoutumisesta vastaava verkosto pitää sisällään lukuisia eri toimijoita. Erityisesti 15 toimijaa ovat selvästi nähtävissä verkoston toimijoina. Näistä keskeisimmiksi nähdään ulkomaalaistoimisto sekä varhaiskasvatus ja peruskoulu. Rakenteeltaan verkosto on enemmänkin epävirallinen kuin virallinen. Osaltaan verkoston virallisuus perustuu siihen yleiseen verkostoon joka koskee kaikkia vaasalaisia lapsia. Pakolaislapsille ei kuitenkaan ole olemassa mitään selvää juuri heitä varten rakennettua virallista verkostoa. Yhteydenpitokumppaneiden määrä verkoston toimijoiden keskuudessa vaihtelee suppeasta laajaan. Yhteydenpidon luonne on useimmiten yhteistyössä ja sitä tapahtuu erittäin vaihtelevin määrin. Julkisella sektorilla yhteydenpito on pääosin virallisluontoista ja kolmannella sektorilla puolestaan epävirallista. Verkoston ongelmakohdat jakautuivat tasaisesti toiminnallisiin ja rakenteellisiin ongelmiin. Lisäksi verkosto nähdään erittäin tarpeelliseksi ja sitä halutaan vähintäänkin ylläpitää.

Yhtenä tutkimuksen johtopäätöksenä tutkimuksen kohteena olevan verkoston todetaan olevan sijainniltaan lievästi keskittynyt, mutta kuitenkin toimija-asemiltaan tasa-arvoinen, organisaatioiden sisäisistä sekä välisistä verkostoista koostuva, pääosin epävirallinen mutta myös osittain virallinenkin, kooltaan ja sidosten määrältään iso, palveluiltaan kompleksinen sekä toimijoiltaan erikoistunut verkosto. Tällöin verkoston rakenne on lähinnä isoa erittäin kompleksista ja erikoistunutta verkostoa. Tutkimuksen kohteena olevan verkoston ongelmat poikkeavat pääosin yleisistä verkostojen ongelmista. Tässä tutkimuksessa verkoston ongelmiin esitetyt kehittämisehdotukset ovat luonteeltaan sellaisia, että ne olisi mahdollista toteuttaa todennäköisesti vähäisinkin resurssein.