Lastenkirjallisuuden arvostus ei ole koskaan ollut samalla tasolla kuin aikuisille suunnatun kirjallisuuden arvostus, lukuun ottamatta muutamia poikkeuksia kuten Carrollin Liisa ihmemaassa. Sama arvostuksen puute on ollut ongelmana myös lastenkirjallisuuden käännöksessä ja sen kääntämiseen onkin suhtauduttu usein ylimalkaisesti tai alentuvasti. Lastenkirjallisuutta kääntäessä kääntäjällä on ollut suurempi vapaus tehdä muutoksia kuin muuta kirjallisuutta käännettäessä. Muutoksia on tehty siten, että teoksen vieras alkuperä on kadonnut ja se on saatu vaikuttamaan alun perin suomalaiselta, teoksia on siis kotoutettu Suomeen.

Surkeiden sattumusten sarja on amerikkalainen lastenkirjasarja, joka on ilmestynyt vuosina 1999—-2006 ja se on käännetty suomeksi. Kirjoissa käytetty kieli on tyyliltään hyvin persoonallista, se sisältää paljon sanaleikkejä, viittauksia ja nokkeluuksia. Tässä pro gradu-tutkielmassa tutkittiin kolmea eri piirrettä, jotka ovat tyypillisiä Surkeiden sattumusten sarjalle, ja sitä miten ne piirteet on käännetty suomeen. Tutkitut piirteet ovat sanaston selitykset, sanaleikki ja nonsense-ilmaisut. Materiaalina olivat sarjan kaksi ensimmäistä kirjaa.

Teoria, jota käännöksen tutkimiseen sovellettiin oli James S. Holmesin ajatukset käännöksen kotouttamisesta ja vieraannuttamisesta. Käännös voidaan tehdä joko siten, että se kotoutetaan kohde kulttuuriin ja sen vierasperäisyys eliminoidaan tai siten, että käännös vieraannutetaan eli sen vieras alkuperä säilytetään. Lastenkirjallisuudessa ensin mainittu on perinteisesti ollut vallitseva tapa kääntää.

Koska Surkeiden sattumusten sarja on niin uusi kirjasarja lähdettiin siitä olettamuksesta, että sen käännöksessä ei ole ollut yhtä suurta tarvetta kotouttavalle käännökselle kuin aiempina vuosikymmeninä on ollut. Nykyajan lasten vieraiden kulttuurien tuntemus on huomattavasti parempi kuin aikaisemmin on ollut. Tutkimuksessa kävi ilmi, että sanaston selitysten ja sanaleikkien käännöksessä kotouttaminen oli ollut minimaalista kun taas nonsense-ilmausten käännöksessä se oli suositumpi käännösstrategia. Yleisesti ottaen kotouttaminen ei kuitenkaan ollut vallitseva käännöstapa.