Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, minkälaisissa tilanteissa kolmannella luokalla olevat kielikylpy- sekä maahanmuuttajataustaiset oppilaat kokevat oppivansa toista kieltä. Lisäksi tavoitteena on eritellä mahdolliset yhtäläisyydet ja eroavaisuudet ryhmien välillä. Kartoitan siis oppilaiden omia käsityksiä sekä kokemuksia toisen kielen oppimisesta.

Tutkimukseni on laadullinen tapaustutkimus, jonka aineisto on kerätty keväällä 2017. Oppilaat ovat ensin saaneet täyttää kyselylomakkeen kielenoppimisestaan, minkä jälkeen olen haastatellut viittä oppilasta molemmista ryhmistä. Tuloksia olen analysoinut fenomenograafisen tutkimusotteen avulla ja täten muodostanut kategorioita oppilaiden vastauksista.

Tutkielmassani ilmenee, että sekä kielikylpyoppilaat että maahanmuuttajataustaiset oppilaat kokevat oppivansa toista kieltään etenkin koulussa sekä formaalisissa että informaalisissa tilanteissa. Formaalisissa tilanteissa korostuvat kirjoitetun kielen merkitys sekä analyyttiset tehtävät ja oppitunnit, jossa kielenoppiminen on ensisijaisena tavoitteena. Informaalisissa tilanteissa puolestaan painottuu kielen kuuleminen.

Vapaa-ajalla oppilaat kokevat oppivansa kieltä lukemalla kirjallisuutta, katsomalla TV:tä sekä kommunikoidessaan kieltä puhuvien kanssa. Maahanmuuttajataustaiset oppilaat törmäävät heidän toista kieltään puhuviin henkilöihin lähipiirissään, kun taas kielikylpyoppilaat käyttävät toista kieltään vapaa-ajallaan matkustaessaan Ruotsiin sekä kommunikoidessaan pelien kautta heidän toista kieltään puhuvien kanssa. Monella kielikylpyoppilaalla on lisäksi suomessa asuvia sukulaisia, jotka puhuvat heidän toista kieltään. Sekä maahanmuuttajataustaiset oppilaat että kielikylpyoppilaat kokevat oppivansa kieltä myös kotona läksyjä tehdessään sekä vanhempien joskus puhuessa kieltä. Osalla on nimittäin vanhempia, jotka jossakin määrin hallitsevat oppilaan toisen kielen.