Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on tutkia, miten kaksikielisyyttä toteutetaan ja opiskelijoiden kaksikielisen asiantuntijuuden kehittymistä tuetaan Helsingin yliopiston kaksikielisessä oikeustieteellisessä koulutuksessa Vaasassa. Lisäksi tavoitteena on tutkia, miten koulutuksessa toimivat opettajat kokevat kaksikielisen koulutuksen ja mitä haasteita ja kehittämismahdollisuuksia siihen liittyy. Tutkimusaineisto koostuu kuudesta koulutukseen osallistuvan opettajan haastattelusta. Neljä opettajaa työskentelee sisältö- eli substanssiopettajina ja kaksi kieltenopettajina. Opettajat ovat opettaneet kurssilla Oikeudellisen ajattelun perusteet syksyllä 2010, jonka pohjalta haastattelut on toteutettu. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus ja tutkimusmenetelmänä on käytetty sisällönanalyysiä, jonka kehyksinä toimivat Euroopan monikielisyys, Suomen kaksikielisyys, kaksi- ja monikielinen opetus sekä tutkimuksen kohteena olevan yliopiston strategiset valinnat.

Tutkimustuloksista ilmenee, että opiskelijoiden toisen kielen kehityksen eksplisiittinen tukeminen on pitkälti kieltenopettajien tarjoaman kielituen varassa. Substanssiopettajat tukevat opiskelijoiden toisen kielen kehitystä tarjoamalla opetusta kielellä, joka on osalle opiskelijoista toinen kotimainen kieli, eli opiskeltava kieli. Opetustilanteet ovat usein kaksikielisiä, koska suomen- ja ruotsinkieliset opiskelijat osallistuvat keskusteluun ja ryhmätöihin pääosin omalla äidinkielellään. Kielitukiopettajat tarjoavat tukea oppimispäiväkirjojen kirjoittamisen yhteydessä kommentoimalla ja korjaamalla opiskelijoiden tekstejä. Sekä substanssiopettajat että kieltenopettajat ovat sitä mieltä, että opiskelijat tarvitsevat kielitukea, joskin kieltenopettajien mielestä kielitukea pitää vielä kehittää. Kaksikielisen oikeustieteellisen koulutuksen haasteita ovat muun muassa akateemisen kielen erityispiirteet sekä opiskelijoiden vaihteleva kielitaito. Koulutusta voisi kehittää siten, että kieltä ja sisältöä integroitaisiin sisältöopetuksessa entistä monipuolisemmin. Ottaen huomioon oikeuskulttuurin ja oikeuskielen erityislaatuisuuden voisi myös tulevien juristien suullisen kielitaidon kehittymiseen tarjota tukea kirjallisen kielitaidon ohella opintojen alusta lähtien. Tässä työssä kieltenopettajien ja substanssiopettajien välinen yhteistyö olisi avainasemassa.