Viimeisen vuosikymmenen aikana sosiaalisesti vastuullinen sijoittaminen (SRI) on kasvanut nopeasti, koska tietoisuus globaaleista haasteista, kuten ilmastonmuutoksesta ja köyhyydestä, on lisääntynyt. Institutionaaliset ja yksittäiset sijoittajat ovat alkaneet korostaa sijoituspäätöksissään eettisiä arvoja, mikä on lisännyt SRI-rahastojen tarjontaa ja kysyntää entisestään. SRI-rahastot ovat rahoitusinstrumentteja, jotka huomioivat ympäristöön, yhteiskuntaan ja hallintoon (ESG) liittyviä tekijöitä. Lisäksi kyseisiä rahastoja pidetään pitkäaikaisina sijoituskohteina.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, tuottavatko Pohjoismaiset SRI-osakerahastot perinteisiä rahastoja paremmin markkinakriisien aikana ja pitkällä aikavälillä. Aikaisempien tutkimusten tulokset ovat ristiriitaisia ja täten tämä tutkimus täydentää kirjallisuutta uusilla löydöksillä. Markkinakriisien otosta on laajennettu sisällyttämällä uusin pandemia, COVID-19, muiden markkinakriisien joukkoon. Lisäksi tutkimuksen painopiste on Pohjoismaissa, koska kyseisiä maita pidetään vastuullisuuden edelläkävijöinä ja siten uniikkina tutkimuskohteena.

Teoreettinen viitekehys käsittelee modernia portfolioteoriaa, tehokkaiden markkinoiden hypoteesia, prospektiteoriaa ja osakkeenomistajien sekä sidosryhmien suuntauksia. Tarkasteltaessa vastuullisuutta näiden perinteisten teorioiden kautta voidaan todeta, että sosiaalisesti vastuullinen sijoittaminen ei perustu täysin samanlaisiin oletuksiin kuin yllä mainitut teoriat. Lisäksi, kuten kirjallisuuskatsauksessa korostetaan, aikaisempien tutkimuksien löydökset ovat ristiriitaisia liittyen SRI-rahastojen suorituskykyyn kriisien aikana ja pitkällä aikavälillä.

Tutkimus on tehty analysoimalla kahta tasapainotettua portfoliota, jotka ovat samankaltaisia rahastojen määrän, koon, iän ja kokonaiskulujen suhteen. Toinen portfolio koostuu SRI-rahastoista ja toinen perinteisistä rahastoista. Salkkujen epänormaalin tuoton mittaamiseen käytetään CAPM-mallia, Faman ja Frenchin kolmen faktorin mallia sekä Carhartin neljän faktorin mallia. Portfolioiden liikkeitä tarkastellaan kolmen eri kriisin aikana, mitkä ovat IT-kupla, finanssikriisi ja COVID-19-pandemia. Pitkän aikavälin kehitystä puolestaan analysoidaan käyttämällä yli 20 vuoden ajanjaksoa.

Tutkimuksessa korostetaan faktorimallien tuloksia, joiden selitysvoima on parempi kuin CAPM-mallin. Faktorimallien löydökset tukevat sitä, että perinteiset rahastot tuottavat pitkällä aikavälillä SRI-rahastoja paremmin. Erot SRI ja perinteisten osakerahastojen tuotoissa ovat tosin suhteellisen pieniä. Lisäksi faktorimallien löydökset viittaavat, että SRI-osakerahastot tarjosivat suojaa kurssilaskuilta IT-kuplan ja COVID-19-pandemian aikana, kun taas perinteiset rahastot menestyivät paremmin finanssikriisin aikana. Vaikka ylituotot kriisien aikana eivät ole tilastollisesti merkitseviä, tulokset antavat osviittaa ja luovat pohjaa jatkotutkimuksille. Yhteenvetona voidaan todeta, että SRI-sijoittajien ei tulisi odottaa merkittävästi erilaista tuottoa verrattuna perinteisiin rahastoihin sijoittaviin markkinakriisien aikana eikä pitkällä aikavälillä.