Suomen työelämä on viimeisten vuosikymmenten aikana kokenut suuria muutoksia. Keskeisin tuota muutosta ohjaava voima on tieto- ja viestintäteknologian nopea kehittyminen. Se on mahdollistanut työskentelyn lähes missä tahansa, niin toimistossa, kuin sen ulkopuolellakin. Moni työpaikka onkin muuttunut säännöllisestä työn tekemisen paikasta erilaisten projektien ja tiimien kohtaamispaikaksi. Tällaista joustavasti eri paikoissa tehtävää, tieto- ja viestintäteknologian tukemaa työtä kutsutaan mobiiliksi työksi. Samalla, kun työn ympäristö on laajentunut ja työ muuttunut kompleksisemmaksi, on työhyvinvoinnin merkitys kasvanut entisestään. Mobiilityö on lisännyt työn joustavuutta ja itsenäisyyttä, mutta toisaalta tuonut mukanaan erilaisia työn vaatimus- ja kuormitustekijöitä, jotka vaativat niin työntekijöitä, kuin organisaatioitakin uudistamaan toimintaansa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena onkin selvittää, millaisia vaatimuksia ja voimavaroja mobiili työ tuo mukanaan ja millaisin keinoin noita vaatimuksia ja haasteita voidaan hallita ja johtaa.

Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii työhyvinvoinnin positiivisen käsitteen, työn imun, tutkimuksessa paljon käytetty työn vaatimusten ja voimavarojen malli. Se sisältää terveyden heikentymisen prosessin, jonka perusolettamuksena on, että liian korkeat työn vaatimukset johtavat työuupumukseen ja lopulta terveyden heikentymiseen sekä motivaatioprosessin, jonka periaatteena taas on, että riittävät työn voimavarat johtavat työn imuun sekä positiivisiin yksilöllisiin ja organisatorisiin vaikutuksiin. Työhyvinvoinnin johtamista tarkasteltiin tässä tutkimuksessa niin itsensä johtamisen, esimiehen ja organisaation roolin, kuin työyhteisönkin näkökulmasta. Tutkimusta varten haastateltiin yhteensä viittätoista mobiilia työntekijää kahdesta suomalaisesta organisaatiosta. Haastattelut suoritettiin teemahaastatteluin. Haastattelujen tarkoituksena oli selvittää, millaisia vaatimuksia ja voimavaroja mobiilit työntekijät työssään kohtaavat ja miten nuo vaatimukset ja voimavarat vaikuttavat heidän hyvinvointiinsa. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, miten mobiilin työn mukanaan tuomia vaatimuksia voidaan hallita ja johtaa.

Suurimpina mobiilin työn voimavaroina haastateltavat näkivät työn itsenäisyyden lisääntymisen ja joustavuuden. Lisäksi voimavaroina pidettiin muun muassa helpottunutta yhteistyötä, tiedon helppoa saavutettavuutta, ja tehokkuuden lisääntymistä. Suurimpina vaatimuksina taas nähtiin kiire ja hektisyys, paineet olla jatkuvasti saavutettavissa sekä työn leviäminen vähän joka puolelle elämää. Kaiken kaikkiaan tutkittavat kokivat kuitenkin voivansa työssä melko hyvin ja mobiilin työn vaatimukset hallittiin suhteellisen onnistuneesti, mutta kehityskohteitakin löytyi. Mobiilin työn vaatimusten hallinnassa korostui itsensä johtaminen, mutta se edellytti ennen kaikkea yhteistyötä. Esimieheltä ja organisaatiolta odotettiin erityisesti luottamusta, kykyä aitoon keskusteluun, dialogista johtamisotetta, huomion kiinnittämistä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, ymmärrystä mobiilin työn kuormittavuudesta sekä ennen kaikkea selkeitä tavoitteita ja odotuksia. Työyhteisön rooli näkyi ensisijaisesti hyvän ilmapiirin luojana, yhteen hiileen puhaltamisena ja tuen antamisena silloin, kun sitä tarvittiin.