Johtamista ja johtamistaitoja on tutkittu paljon, mutta yhä tänä päivänä etsitään hyvää ja oikeaa tapaa johtaa. Tässä tutkimuksessa tutkitaan, millaisia taitoja esimiehet ja alaiset pitävät tärkeinä. Tutkimuksessa selvitetään myös esimiesten ja alaisten käsityksiä siitä, miten nuo taidot saavutetaan. Samalla on kartoitettu esimiesten tehtäviä. Tutkimusta taustoittamaan ja ymmärrystä lisäämään on selvitetty myös asiantuntijaorganisaatiossa toimivien esimiesten urapolkuja.

Johtamistaitojen tarkastelun teoreettiseksi viitekehykseksi tässä tutkimuksessa valittiin yksi mittavimmista johtamiskäyttäytymiseen liittyvistä suomalaisista tutkimuksista. Viitekehyksen pohjana on vuosina 1984–2002 Johtamistaidon Opiston tekemä tutkimus, jonka pohjalta johtamisen ulottuvuuksien arvioinnin ja kehittämisen apuvälineeksi on kehitetty johtamisen timanttimalli.

Tutkimus tehtiin laadullisena tutkimuksena, jonka lähestymistapa oli fenomenologis-hermeneuttinen. Lähestymistapa on perusteltu, koska tutkimuksella pyrittiin ilmiön kuvaamiseen ja ymmärtämiseen. Aineiston keruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastateltaviksi valittiin seitsemän Länsi-Suomen veroviraston verotoimistojen keskijohtoa edustavaa linjajohtajaa sekä seitsemän henkilöstön edustajaa samoista verotoimistoista.

Tutkimuksen keskeisenä tuloksena voidaan todeta, että johtamistaitojen keskiössä ovat vuorovaikutustaidot. Esimiesten ja alaisten näkökulma näihin taitoihin poikkeavat toisistaan. Esimiehet painottavat asioiden edistämistä vuorovaikutuksen keinoin kun henkilöstö painottaa vuorovaikutuksessa ihmisen ymmärtämistä ja huomioonottamista.

Johtamistaidot nähtiin osittain synnynnäisinä ja osittain opittavissa olevina taitoina. Taitoja voi kehittää toimintaa arvioimalla, jonka jälkeen saadaan selville taitojen kehittämistarve. Tämän jälkeen taitoja kehitetään esim. opiskelemalla tai toisilta oppimalla. Kokeilemalla uusia taitoja käytäntöön saadaan uuden toiminnan tulos. Tämän jälkeen voidaan toimintaa arvioida uudelleen. Johtajana kehittyminen nähtiin jatkuvana, koko uran kestävänä prosessina.