Kuntien maapoliittiset keinot on vuoden 2000 alussa voimaan tulleen maankäyttö- ja rakennuslain myötä uudistettu vastaamaan nykyaikaisia vaatimuksia. Aiemman selvityksen perusteella maapolitiikan keinoja ohjaava lainsäädäntö mahdollistaa riittävät toimintavaltuudet, mutta keinojen täysimääräinen käyttö vaihtelee kunnissa ja on usein mahdotonta poliittisten ongelmien vuoksi.

Tutkimuksessa kuvataan, millaisia maapoliittisia tavoitteita kuntien yleisesti odotetaan asettavan ja millaisilla keinoilla niitä voidaan tavoitella. Tutkimuksessa käsitellään myös yleisiä toimintaympäristön muutoksia, joiden uskotaan vaikuttavan kuntien maapolitiikan sisältöön. Toimintaympäristön muutokset ovat yhtäältä perusteita kuntien aktiivisuudelle maapoliittisten keinojen käytössä ja toisaalta nostavat esille sellaisia uhkia ja haasteita, joiden pitäisi johtaa kuntien maapolitiikan uudelleenarviointiin.

Tutkimuksessa on tarkasteltu Ylivieskan kaupallisen keskustan painopisteen vähittäistä siirtymistä ydin-keskustasta Savariin ohikulkutien varteen. Tutkimuksessa on etsitty vastauksia siihen, miten kaupungin maapolitiikka ja kaavoitusmonopoli ovat vaikuttaneet kaupallisen murroksen etenemiseen. Tutkimuksessa on arvioitu myös, mikä merkitys vuorovaikutuksella ja regiimillä on ollut kaupallisen murroksen etenemiseen ja millaisia vaikutuksia kaupallisen keskustan painopisteen siirtymisestä on aiheutunut tai aiheutuu.

Tutkimusaihe kuuluu poliittiseen maantieteeseen. Tutkimuksen teoreettiset näkökulmat ovat olleet nor-miohjauksella säädettyjen toimintamahdollisuuksien toteuttaminen maapoliittisin keinoin sekä regiimiteorian ilmentyminen ja vaikutukset maankäyttöpolitiikkaan liittyvässä sosiaalisessa vuoropuhelussa.

Tutkimus on toteutettu empiirisenä tapaustutkimuksena. Aineisto on kerätty yhdeksän henkilön teema-haastatteluilla. Niihin on osallistunut Ylivieskan kaupungin virkamiehiä ja luottamushenkilöitä sekä yrityselämän edustajia ja maankäytön suunnittelua ohjaavan viranomaisen edustaja. Teemahaastattelun lisäksi tutkimuksessa on analysoitu Ylivieskan maapolitiikkaan ja kaavoitukseen liittyviä asiakirjoja.

Kaupungin maapolitiikalla on pitkät perinteet ja se on ollut kaupunkikauden alusta lukien johdonmukaista ja määrätietoista. Kaupungin taloudellisen ahdingon ja sitä seuranneen kehityksen tuloksena maapolitiikka on joutunut sekavaan tilaan. Maapolitiikan linjattomuutta osoittaa resurssien raju vähentäminen, minkä myötä kaupunki on menettänyt kehittämisestä ennakoivan otteen. Tämä näkyy raakamaan hinnan rajuna nousuna ja kehityksen toteuttamisena hankekaavoin. Hankekaavoituksen vuoksi Savarin alue on pirstaleisen kehityksen tulos, missä ei ole vältytty myöskään vuorovaikutuksen sosiaalisilta konflikteilta. Niiden ratkaisu on vaatinut paljon ylimääräistä työtä ja aiheuttanut kustannuksia sekä kaupungille että yrityksille.

Kehityksen ulkoisina vaikutuksina kaupunki on saavuttanut seudun kaupallisen keskuksen aseman ja päässyt nauttimaan kehityksen hedelmistä mm. asukasluvun kasvuna. Kehityksen uskotaan jatkuvan, mutta samalla kaupungin on löydettävä ratkaisuja taantuvan ydinkeskustan tulevaisuuden pelastamiseksi. Tärkeimpänä painopisteenä pidetään ydinkeskustan roolin muuttamista asumispainotteiseen suuntaan sekä ydinkeskustan ja Savarin välisen kehityskäytävän luomista. Tämä edellyttää suuria taloudellisia investointeja liikennejärjestelyihin lähivuosina.