Lasten oikeuksien toteutuminen on aikuisia oikeussubjekteja moniulotteisempi kysymys. Ensinnäkin erityispiirteet liittyvät lapsen itsenäisen oikeussubjektin asemaan. Nykyisen perus- ja ihmisoikeuskäsityksen valossa lapsi on omien oikeuksiensa subjekti, mutta lapsi ei kykene käyttämään oikeusturvakeinoja aikuisten tapaan. Lapset tarvitsevat tukea käyttääkseen näitä keinoja ja tyypillisesti huoltaja on tässä tärkeässä roolissa. Lapsen oikeuksien toteutumisen turvaaminen on kuitenkin myös viranomaisten vastuulla (PL (731/1999) 22 § ja lapsen oikeuksien sopimus 4 artikla).

Lasten erityisasema merkitsee, että valvonnalla on erityinen rooli juuri lasten oikeuksien toteutumisen näkökulmasta. Lapsen oikeuksien osalta esimerkiksi eduskunnan oikeusasiamiehen oma-aloitteista valvontaa on pidetty tärkeänä, koska lapsilla on kehitystasonsa, valmiuksiensa ja rajoitetun oikeustoimikelpoisuutensa vuoksi vaikeuksia toteuttaa oikeuksiaan. Myös lapsen oikeuksien komitea korostaa valvonnan merkitystä. Samoin perusopetuksen osalta sivistysvaliokunta on korostanut aikaista puuttumista ja tehokasta valvontaa tärkeänä ja välttämättömänä osana oikeusturvaa. Suomessa oppilaiden oikeuksien systemaattista, viranomaisten oma-aloitteista valvontaa ei ole kuitenkaan järjestetty, vaan laillisuusvalvonta käynnistyy tyypillisesti, kun huoltaja tai lapsi kantelee esimerkiksi aluehallintovirastoon tai eduskunnan oikeusasiamiehelle.

Artikkelissa ei keskitytä valvontaan opetuksen laadun tai tuloksellisuuden näkökulmasta, vaan nimenomaan oppilaiden juridisten oikeuksien toteutumisen näkökulmasta. Tutkimuskysymykseksi asetetaan: Miksi ja miten oppilaiden oikeuksiin liittyvää valvontaa tulisi kehittää? Näitä kysymyksiä tarkastellaan oppilaiden oikeuksien toteutumisen kontekstissa.