tervahaudan pohja

Tiedoston ID	949522
Tiedoston nimi	00010810.jpg

Aineiston käyttöoikeudet
CC BY 4.0

Tiedostoa voi käyttää vapaasti myös kaupallisesti. Tiedoston yhteydessä on mainittava tekijä ja/tai kuvaaja sekä kokoelman ja organisaation nimi. Käyttöohjeet: Käyttäjä vastaa tekijänoikeuksien ja yksityisyyden suojan kunnioittamisesta sekä siitä, että tiedot ovat oikein. Henkilökuvien käyttö markkinoinnissa ja mainonnassa on kielletty ilman kuvassa olevan henkilön suostumusta. Käyttäjä vastaa lupien hankkimisesta tiedostoissa esiintyvien henkilöiden, teosten ja tavaramerkkien osalta. Käyttäjä vastaa käyttötarkoituksen mukaisesta tiedostonkäsittelystä. Pyydämme toimittamaan Museoviraston kirjastoon vapaakappaleen painetusta julkaisusta, jossa tiedostoa on käytetty. Jos ladattavan tiedoston ominaisuudet eivät ole riittävät, ota yhteyttä Museoviraston Kuvakokoelmiin (kuvakokoelmat@museovirasto.fi). 3D: FINNA-palvelussa on julkaistu 3D mallista verkkoesittämiseen soveltuva kevennetty versio.

tervahaudan pohja

Manninen, Ilmari, kuvaaja 1933

Näytä muut versiot (2)

fyysinen kuvaus: vaaka

Tallennettuna:

Aineistotyyppi

Kuva

Organisaatio

Museovirasto

Kokoelma

Suomalais-ugrilainen kuvakokoelma

Tunniste

SUK266:77

Mitat

9,0 x 12,0 cm

Merkinnät

kirjoitus: Sama hauta [kuin kuvissa SUK 266:74-77] toiselta reunalta., pohjakartongilla kuvan allakirjoitus: Suonikylän koltat polttavat tervaa myös suppilohaudoissa. Vuonnjaurillla näin haudan, jolla oli ulosjohtava torvi, mistä terva valui. Tavallisesti kolttien haudoilla kuitenkaan ei ole johtoa, vaan terva kerääntyy haudan ohjassa olevaan säiliöön, mistä se haudan palettua voidaan ammentaa. Näkemieni tervahautojen kuopat olivat matalahkoja, pienehköjä (diam. 3-3½). Yläreuna oli kivetty. Säiliön syvyys n. ½ m. Kansi toisessa kuvaamassani tapauksessa 75 x 75 sm, neljällä laudalla katettu, toisessa 50 x 50 sm, kaksilautainen. Kannen keskessä oli reikä. Haudan laidat olivat peitetyt hietakerroksella, kansi n. 1 tuuma vahvuisella savikatteella. Toisessa tapauksessa (Sverlovien hauta) en pannut merkille savikatetta, vaan tuohipahvista tehdyn vuorauksen. Päällimmäisenä, kannen keskessä, oli parhaksi niin iso tuohi, että siihen oli voitu leikata kannen aukkoa vastaava pyöreä reikä. Savi- tai tuohikatteen päälle tulivat koskuet, jota oli myös isoja paloja säilynyt, kummassakin kuvaamassani tapauksessa. Ensin kerrottiin pantavan mahdollisimman leveä kuorikaista, joka ulottui haudan ääreltä toiselle. Sen keskeen leikattiin reikä. Kun se oli asetettu paikoilleen, peitettiin vielä paljaiksi jääneet kohdat pienemmillä kuorilevyillä. Niin oli haudan pohja valmis. Tervaksia pilkotaan kannoista ja keloista. Aluksi ladotaan pilkkeitä kaksi kerrosta, säteettäisesti, pohjasta alkaen. Näiden kerrosten nenille asetetaan säiliön reiän tukkeeksi sen kokoinen kivi, mikä suojaa tulta pääsemästä säiliöön. Terva sitä vastoin esteettömästi juoksee kiven alitse. Sitä mukaa kun puut palavat, painuu kivi syvemmälle. Tervakset ladotaan matalaksi kummuksi. Se peitetään männynkoskuilla ja turpeella. Hauta sytytetään tyynellä säällä kivijalan reunasta eri puolilta. Haudan säiliön seinät olivat merkillepanemissani tapauksissa tehdyt laakakivistäpohja oli samoin kivetty ja sen päälle laskettu (ainakin yhdessä tap.) n. 1 dm paksuinen savikerros. Seinäkivien välit olivat savella rapatut., jaettu kuvien SUK 266:74-75 ja 76-77 pohjakartonkien taustapuolille

Valmistus

valmistusaika 1933
pohjamateriaali: nitraatti

Suomen entinen kunta/pitäjä, Petsamo

Manninen, Ilmari, kuvaaja

Käyttö

kolttasaamelaiset

Aiheen paikka

Suomen entinen kunta/pitäjä, Petsamo, Lappi, Petsamo, Paij-Akkjaur