Tämä kandidaatintyö on kirjallisuustyö Suomen energiahyödyntämiseen tarkoitetun jätteen poltosta ja tekniikoista. Työ käsittelee Suomessa käytettäviä kolmea eri jätteenpolttotekniikkaa ja jätteenpolton historiaa Suomessa. Jätteenpoltto alkoi Suomessa keskitetysti 1960- luvulla yhden laitoksen voimin ja 2000-luvulla jätteenpolttodirektiivin myötä Suomeen alettiin jätteenpolttolaitoksia. Jätteenpoltolla on tehokkaasti pystytty vähentämään kaatopaikalle sijoitettavaa jätettä. Tavoitteena on lisäksi selvittää lukijalle tämänhetkistä tilannetta jätteenpoltosta Suomessa sekä avata käytettäviä tekniikoita. Suurin osa Suomeen rakennetuista laitoksista käyttää polttotekniikkanaan arinapolttoa, mutta 2010- luvulla rakennettiin myös kaasutus- ja kiertoleijupolttolaitoksia. Lisäksi työssä käsitellään jätteen ominaisuuksia polttoaineena. Jätettä käytetään polttoaineena sellaisenaan sekajätteenä sekä jätteistä voidaan tehdä myös kierrätyspolttoaineita. Työssä vertaillaan myös eri laitosten haasteita ja hyötysuhteita, sillä laitosten erilaiset tekniikat vaikuttavat selkeästi hyötysuhteisiin ja laitosten toimintavarmuuteen.