Oulujoen vesistön järvitaimen on yksi neljästä napapiirin eteläpuolisesta Suomessa jäljellä olevasta ja uhanalaisesta järvivaelteisesta taimenkannasta. Vaellustaimenen luontainen lisääntyminen on ollut vähäistä vesistörakentamisen ja ylikalastuksen vuoksi. Oulujärvi on vesistön taimenkannan tärkein syönnösalue. Oulujärveen Kiehimänjoen kautta laskeva Hyrynsalmen reitti on luokiteltu yhdeksi Kansallisen kalatiestrategian kärkikohteista. Toimenpiteet Oulujärven taimenen lisääntymisvaelluksen mahdollisuuksien parantamiseksi käynnistyivät vuonna 2021, kun Kiehimänjoen alimman eli Leppikosken voimalaitoksen alakanavassa otettiin käyttöön hydraulinen Kalasydän-kalatie. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli arvioida Oulujärvestä Kiehimänjokeen nousevan taimenen kutukannan koko sekä taimenten ohjautumista Kalasydämen kautta Leppikosken padon yläpuolisille vesialueille kesällä 2023. Tutkimus toteutettiin rysäkoekalastuksen, kalojen merkintöjen, kalatiehen asennettujen kameroiden ja mallinnuksen avulla. Kalasydämen läpi liikkui kesäkuun ja lokakuun välisenä aikana yhteensä 19 taimenta ja tutkimusrysästä saatiin yhteensä 69 taimenta. Suurin osa rysään uineista taimenista osoittautui kuitenkin tutkimusalueen lähistölle vasta istutetuiksi kaloiksi. Merkintä-takaisinpyyntimallinnuksen perusteella Leppikosken padon alapuolelle nousseiden taimenten kokonaismääräksi arvioitiin todennäköisimmin 500 kalaa, kun huomioon otettiin myös jokeen nousseet vasta istutetut taimenet. Kun mallinnuksesta poistettiin alle 40 cm:n pituiset taimenet, varsinaisten kutunousijoiden määräksi saatiin todennäköisimmin 63 taimenta (95 %:n todennäköisyysväli 34–248 taimenta). Se on vielä varsin vähäinen määrä (3–6 %) suhteessa siihen potentiaaliin, minkä Leppikosken padon yläpuoliset poikastuotantoalueet voisivat luontaisesti tuottaa (1 100–2 200 kututaimenta). Taimenten hakeutumisessa Kalasydämeen oli selkeä ero kesä-syyskuun ja lokakuun aineistojen välillä. Kesä-syyskuussa alueelle tulleista taimenista todennäköisimmin 52 % (24–77 %) hakeutui Kalasydämen suun alueelle ja näistä 59 % (23–85 %) Kalasydämen sisälle. Vastaavasti lokakuussa todennäköisimmin vain 1 % (0–12 %) alueelle tulleista taimenista hakeutui Kala-sydämen lähialueelle ja näistä 17 % (5–97 %) Kalasydämen sisälle.
Tähän eri ajankohtina havaittuun eroon taimenten käyttäytymisessä on todennäköisimpänä syynä kalojen eri koko ja tausta eri ajankohtina sekä kudun läheisyys. Lokakuussa tutkimusalueella liikkuneista taimenista suurin osa oli varhaissukukypsiä vasta istutettuja kaloja, joiden vaellusvietti ylävirtaan padon yli ei välttämättä ollut yhtä voimakas kuin kesän aikana kutualueille pyrkineiden kookkaampien jo pidempään syönnöksellä olleiden taimenten. Toisaalta lokakuussa kudun läheisyys on voinut vähentää kalojen tarvetta pyrkiä kauemmaksi ylävirtaan, jos Leppikosken padon alapuolelta on löytynyt kelvollisia kutualueita. Mallinnuksen perusteella varsinaisten nousutaimenten (> 40 cm) hakeutuminen Leppikosken padon alapuoliselta alueelta (noin 100–200 m padosta) Kalasydämen suun alueelle (noin 10 m Kalasydämestä) oli todennäköisimmin 36 % (14–67 %) ja näistä kaloista todennäköisimmin 44 % (19–79 %) hakeutui itse Kalasydämeen. Kokonaisuutena kesä-lokakuun aikana 6–39 % kaloista hakeutui padon alapuoliselta alueelta Kalasydämeen saakka. Todennäköisin arvo on 13 % ja mediaaniarvio on 17 %. Suuret todennäköisyysvälit arvioissa johtuvat suurista eroista eri kalojen käyttäytymisessä ja sattumasta, jonka merkitys korostui, kun havaittujen kalojen määrä oli pieni. Mallinnuksen tulosten suurista todennäköisyysväleistä huolimatta voidaan arvioida, että Kalasydämen läpäisytehokkuus taimenille kesä-lokakuussa 2023 oli Leppikosken voimalaitospadolla kokonaisuutena lähes samaa tasoa kuin sen on aiemmin todettu olleen lohen vaellusreittinä Kemijoella. Leppikosken Kalasydän-kalatien toimivuutta voisi kuitenkin todennäköisesti edelleen huomattavasti tehostaa esimerkiksi parantamalla ohjausaitojen rakennetta ohjaamaan kaloja tehokkaammin kalasydämen lähi- ja suualueelta laitteiston sisälle.