Ruokapakkaamiseen kohdistuu erilaisista ympäristöhuolista kuten roskaantumisesta ja ilmastonmuutoksesta nouseva voimakas muutoksen tarve. Kasvavaa huomiota saavat myös erilaisten kemikaalien käyttö muoveissa, kiertotalous ja toisaalta kasvavat pakkausten käyttömäärät. Haittojen vähentämiseksi pakkaamiseen kohdistuu yhä tiukkenevia tavoitteita ja sääntelykeinoja. Pakkaamisella on toisaalta tärkeä rooli ruoan säilyttämisessä, turvallisuudessa, logistiikassa ja markkinoinnissa. Ruokapakkaamisen tuleekin olla kestävää niin ympäristön, liiketoiminnan kuin yhteiskunnan osalta. Package-Heroes-projektin järjestämässä ruokapakkaamisen murrosareenassa etsittiin ratkaisuja kestävämmän ruokapakkaamisen haasteisiin. Murrosareena on yhteistoiminnallisen tutkimuksen muoto, jossa sidosryhmien asiantuntijat yhdessä asettavat tavoitteita ja tunnistavat niiden saavuttamiseen tarvittavia askelia. Murrosareenan osallistujat olivat mukana yksilöinä, eivät taustaorganisaatioidensa edustajina. Loppuraportti ei edusta kaikilta osin yksittäisten osallistujien näkemyksiä. Murrosareenassa järjestettiin viisi työpajaa (12/2022–4/2023), joissa pohdittiin muutoksen esteitä ja ajureita, asetettiin tavoitteita, tunnistettiin polut nykyhetkestä tavoitetilaan ja muodostettiin toimintasuosituksia. Polkujen toteuttamiseen tarvitaan monenlaisia toimijoita mm. elintarvike- ja pakkausalalta, kaupan, jätehuollon, tutkimusorganisaatioiden, kansalaisyhteiskunnan ja hallinnon eri tasojen joukosta. Yhteenveto tarvittavista toimenpiteistä on esitetty raportin lopussa taulukossa 5. Uudelleenkäytettävien pakkausten edistäminen Murrosareenassa nähtiin tarve ruokapakkaamisen muutokselle, joka haastaa kertakäyttöpakkaamiseen perustuvaa ruoan tuotannon, kuljetuksen, myynnin ja kulutuksen toimintatapoja. Uudelleenkäytettävien pakkausten tulisi valtavirtaistua ja tarvitaan järjestelmätason muutos, jossa Suomi on edelläkävijänä kehittämässä ja ottamassa käyttöön ympäristön kannalta kestävää ja tehokasta uudelleenkäytettävien pakkausten järjestelmää. Visiota tukemaan valittiin kaksi tavoitetta: (1) Uudelleenkäytettävien pakkausten osuus syömävalmiin noutoruoan pakkauksista on 30 % vuonna 2030 ja (2) Uudelleentäytettävissä pakkauksissa myytävien elintarvikkeiden osuutta kasvatetaan päivittäistavarakaupassa. Murrokseen tarvittavia keskeisiä toimenpiteitä ovat mm. (1) kunnianhimoisten tavoitteiden asettaminen, (2) uudelleenkäyttöpakkausten tuottajavastuuorganisaation muodostaminen, (3) yhtenäisen kansallisen uudelleenkäyttöjärjestelmän muodostaminen ja standardointi, (4) uudelleenkäytön tekeminen kuluttajille helpoksi ja houkuttelevaksi, (5) tulevaisuusorientoitunut vaikutusten arviointi ja siihen liittyvä menetelmäkehitys sekä (6) TKI-toiminta ja sen rahoitus mm. uudelleenkäytettävien, ympäristöystävällisten pakkausten ja materiaalien, ohjelmistojen, logistiikan, pesujen ja kestävien liiketoimintamallien kehittämisen osalta. Teollisesti uudelleentäytettävien, pantillisten pakkausten yleistyminen edellyttää kaupan alan ja elintarviketeollisuuden voimakasta roolia. Tarvitaan yhteistyötä liiketoimintaekosysteemien luomiseksi sekä keinoja, jotka tekevät uudelleentäytöstä yrityksille houkuttelevampaa, kuten sääntelyn kiristäminen, tuottajavastuun vahvistaminen, taloudelliset kannustimet sekä standardoitujen pakkausten käyttö. Lisäksi tunnistettiin mahdollisuutena kuivatuotteiden irtomyynti uudelleentäytettäviin pakkauksiin. Tässä ns. ”refill avenues” -mallissa kuluttajat annostelisivat tuotetta kaupassa tarjottaviin uudelleenkäytettäviin, mahdollisesti pantillisiin, pakkauksiin. Muutos edellyttäisi liiketoimintakokeiluja, arviointia vaikutuksista, kuluttajaviestintää, tehokasta palautusjärjestelmää sekä kulttuurin muutosta niin kuluttajien kuin kaupan osalta. Yritysten välinen yhteistyö ja kierrätysmuovin edistäminen ruokapakkaamisessa Saavuttaakseen EU:n asettamat tavoitteet Suomi tarvitsee koko pakkausarvoketjun kattavaa yhteistyötä elintarvike-, pakkaus-, jäte- ja kaupan alan yritysten kesken. On tärkeää keskustella yli kuitu- ja muovipakkausjaon sekä tehdä yhteistyötä viranomaisten kanssa esimerkiksi säädösten tulkinnasta. Työryhmä piti tärkeänä jatkuvatoimisen, yritysvetoisen yhteistyöfoorumin perustamista. Foorumin tehtävänä olisi mm. seurata, tulkita ja ennakoida EU:n sääntelyä, luoda alalle selkeä viherpesun estävä eettinen normisto ja luoda pelisäännöt viestinnälle keskinäisen sekä kuluttajan luottamuksen lisäämiseksi. Murrosareenassa työstettiin tavoitetta: Kierrätysmuovin käytön edistäminen, jotta vuonna 2035 kierrätysmuovin käyttö ruokapakkauksissa on helppoa, vaivatonta ja yleinen käytäntö, ja on saavutettu EU:n asettamat tavoitteet kierrätysmuovin käytöstä elintarvikepakkauksissa. Polussa tunnistettiin seitsemän pääaskelta, jotka ovat (1) Kierrätysmuovitiekartan laatiminen, (2) Elintarvikelaatuista kierrätysmuovia koskevan sääntelyn kehittäminen, (3) Toimivien ja elintarvikekäyttöön hyväksyttyjen kierrätysprosessien kehittäminen eri muovilajeille, (4) Kierrätysmuovin osuuden varmistamisen mahdollistaminen tuotteessa, (5) Kierrätysmuovin toimivuus tuotannossa, (6) Muovipakkausten saaminen tehokkaasti kiertoon ja (7) Kierrätysmateriaalin riittävä määrä markkinoilla. Esimerkkejä ehdotetuista toimenpiteistä ovat mm. elintarvikepakkausten erillisen lajittelun mahdollistavan menetelmän käyttöönotto Suomessa; massataselaskennan kehittäminen, sertifiointi ja opetus; innovaatioyhteistyö muovin kierrätyksen ja kierrätysmuovin käytön lisäämiseksi tuotteissa; kehittyvä kuluttajaviestintä lajitteluun ja kierrätysmuovia sisältäviin pakkauksiin liittyen; kierrätysmuovia hyödyntävä ja kierrätystä edistävä pakkaussuunnittelu sekä erilaiset tutkimus- ja pilotointihankkeet kuten brändistä erillisten, geneeristen pakkausten kokeilu. Roskaamisen vähentäminen Roskaamisen vähentämistä tarkasteltiin toisiinsa kytkeytyvissä Tutkimuspolussa ja Roskaamisen vähentämisen polussa. Ensimmäiseksi selvitettävät asiat sekä toimenpiteet ovat Tutkimuspolussa (1) Menetelmäkehitys: Perustetaan keskusteleva, tutkimustietoa jakava ja toimintaa koordinoiva “Roskanyrkki”, joka ottaa vastuun roskaantumiseen liittyvien indikaattoreiden ja seurantamenetelmien kehittämisestä. Roskanyrkki voidaan toteuttaa viranomaistoimintana ja se voi olla myös yhteispohjoismainen tai EU-vetoinen. Ympäristöministeriö on oleellisessa roolissa, mutta toteutus voi alkaa tutkimushankkeena. Roskaamiseen liittyvät asiat pyritään saamaan Jätealan yhteistyöryhmän agendalle. On tärkeää asettaa valtakunnallisia tavoitteita, ja seurata niiden toteutumista säännöllisin väliajoin. (2) Käyttäytymis-/kuluttajatutkimus: Lisätään tutkimusta siitä, kuka roskaa ja miksi, missä, milloin ja missä tilanteessa. Laajennetaan tutkimusta myös lajitteluun ja kierrätykseen. Tutkimus tuottaa sisältöä mm. viestintäpankkiin. Roskaamisen vähentämisen polussa: (1) Hyödynnetään vapaaehtoista sopimista eli esimerkiksi Kiertotalouden green dealiin pyritään saamaan mukaan tavoitteita roskaamiseen liittyen. Tavoitteet voivat myös olla välillisesti vaikuttavia, kuten kierrätyksen ja/tai lajittelun tehostaminen. Tuottajavastuuorganisaatioiden osallistuminen yhteistyöhön on tärkeää. (2) Kehitetään edelleen roskaamiseen liittyvää viestintää, jonka tulee olla jaksoittaista mutta pitkäjänteistä. Perustetaan tutkimustietoon perustuvista pääviesteistä ns. viestintäpankki. Aiheita ovat esimerkiksi muovin/mikromuovin vaikutukset, roskaamisen kustannukset ja muistutus siitä, että roskaaminen on rikkomus. Korostetaan myös roskaamisen vähenemisen positiivisia puolia ja yksilön siitä samaa hyötyä. Viestintäpankki linkitetään Muovitiekartan toimeenpanoon. Kiertotalous-Suomi (Kisu-hanke) voisi olla viestipankin ylläpitävä taho. (3) Hyödynnetään digitaalisuuden mahdollisuuksia ja kansalaisten aktiivisuutta. Kannatetaan esimerkiksi kehitteillä olevaa sovellusta, jolla kansalaiset voivat ilmiantaa roskaisia paikkoja. Myös pelillistäminen olisi hyödyllistä.