Luonnonvarakeskus tuottaa vuosittaista Metsätuhot -raporttisarjaa. Kukin raportti pyrkii antamaan mahdollisimman monipuolisen katsauksen siihen mitä metsissämme menneenä vuonna tapahtui eri tuhonaiheuttajien osalta. Raportissa käsitellään sekä yleisimpiä että harvinaisempia tuholaisia, mutta myös uusia tulokkaita. Valtakunnallisten metsien inventoinnin raportissa tarkastellaan myös kuviokohtaisesti rekisteröityjen tuhonaiheuttajien esiintymistä metsämaalla. Vuoden 2021 erityispiirteeksi nousi poikkeuksellisen kuuma alkukesä, mikä heijastui myös metsätuhoihin. Sekä kirjanpainaja- että havununnaseurannassa hyönteisten havaittiin olleen liikkeellä normaalia aikaisemmin, mutta lämpötilojen nopea romahtaminen elokuussa piti kannat kurissa. Uuden tulokkaan, havuparikas-sienen, havaittiin kuuman ja kuivan kesän myötä aiheuttaneen mäntyjen kuolemia – mihin sen ei aiemmin ajateltu pystyvän. Tuhojaan männyille teki myös okakaarnakuoriainen sekä juurikääpä. Myös Yyterin alueella tähtikudospistiäistuho jatkui voimakkaana. Surmakka-sienen männyllä aiheuttamaa versosurma-tautia havaittiin vähemmän kuin aiempina vuosina (tilanteeseen vaikuttivat myös vähäiset infektiot syksyltä 2020). Mustakoro-sienen esiintyminen jatkaa tasaista kulkuaan kuusella, ja mesisienen rooli tuhonaiheuttajana voi kasvaa ilmaston edelleen lämmetessä. Molempia lajeja tulee tässä suhteessa pitää silmällä. Kuusenjuurikääpä pitää edelleen kärkipaikkaa maamme taloudellisesti merkittävämpänä tuholaissienenä. Taimitarhoilla tilanne oli osin rauhallinen, kun tietyt taimien tuholaiset pysyivät kurissa kuivassa ja kuumassa säässä. Nisäkkäiden aiheuttamien metsätuhojen osalta myyrätuhoja oli vähäisesti: syksyllä 2021 myyriä tavattiin runsaasti vain rajatulla alueella läntisessä Suomessa, ja yleisesti myyrätiheydet eivät olleet poikkeuksellisen korkeat. Runsastuneiden metsä- ja valkohäntäkauriskantojen myötä myös pienten hirvieläinten aiheuttamia puuntaimiin kohdistuneita vahinkoja ilmenee myös VMI:n aineistoissa, missä pinta-alalla mitattuna merkittävimpiä tuhonaiheuttajia olivat lumi, tuuli ja hirvieläimet. Jatkossa eri hirvieläinten vaikutuksia mm. metsäkasvillisuuteen sekä metsien uudistumiseen on tarve tutkia. Kansalaisilta saatiin metsätuhotietopalvelun kautta runsaasti tuhohavaintoja: saarnipistiäisen toukkia havaittiin paikoin todella runsaasti pitkin Etelä-Suomea. Pirkanmaalla mesisienen epäillään lahottaneen koivunjuuria niin voimakkaasti, että puut kaaduttuaan olivat lähes juurettomia. Ilmoitukset tuovat arvokasta lisätietoa eri metsätuhojen maantieteellisestä esiintymisestä. Metsäpaloja tapahtui hieman yli tuhannen hehtaarin alalla. Vuonna 2021 merkittävää oli, että paloja oli lukumääräisesti vähän, mutta niiden pinta-alat olivat suuria. Kalajoen satojen hehtaarien laajuinen maastopalo oli Suomen mittakaavassa poikkeuksellisen suuri, mutta pohjoisella havumetsävyöhykkeellä sitä voidaan kuitenkin pitää pienenä. Yleisesti ottaen vuosi 2021 vahvisti, että vaikka Suomen metsissä tilanne on tuhojen suhteen pääosin hyvä, meillekin on levinnyt myös uusia tuhonaiheuttajia, jotka tulevat hyötymään lämpenevästä ilmastosta, kuten vuoden 2021 kaltaisista kesistä. Näin ollen tarvitsemme jatkossakin niin seurantaa kuin perus- ja soveltavaakin tutkimusta, jotta pysymme kartalla metsissämme tapahtuvista muutoksista ja siitä, miten ne vaikuttavat metsien terveyteen ja mitä asialle voidaan tehdä.