Merenlahdista ja salmista maankohoamisen myötä muodostuvat fladat, kluuvit ja kluuvijärvet ovat yksi tärkeimpiä kevätkutuisten kalojen kutu- ja poikasalueita muodostavia elinympäristöjä Merenkurkun alueella. Niiden merkitys alueellisten ahven- ja haukikantojen kokoon on keskeinen ja ne tasapainottavat poikastuotantoa Pohjanmaan rannikolla esiintyvien happamien jokivesien aiheuttamina huonoina lisääntymisvuosina. Tietoa fladojen-, kluuvien ja kluuvijärvien merkityksestä ahvenen- ja hauen poikastuotantoalueina on kertynyt merkittävästi lisää viime vuosien aikana. Fladat, kluuvit ja kluuvijärvet ovat monien muiden rannikkoympäristöjen tapaan kokeneet voimakkaitakin muutoksia ihmistoiminnan seurauksena. Fladojen suuaukkojen sekä rantojen ruoppaukset vapaa-ajanasutuksen ja vesiliikenteen tarpeisiin pysäyttävät niiden luontaisen maankohoamisen aiheuttaman kehityskulun. Tällöin kaloille riittävän suojaisia ja lämpimiä kutualueita ei synny enää samaa tahtia kuin niitä häviää. Metsä- ja maatalous uhkaavat kluuvien ja kluuvijärvien vedenlaatua ja muuttavat niiden hydrologiaa. Itämeren yleinen rehevöitymiskehitys näkyy puolestaan esimerkiksi ahvenen ja hauen poikasia saalistavan kolmipiikin kantojen voimistumisena. Tietoa fladoihin ja niiden myöhempiin kehitysasteisiin kohdistuvista kalataloudellisista kunnostustoimenpiteistä on saatavilla 1970-luvulta asti. Kunnostuksia on monesti leimannut puutteellinen suunnittelu ja teknisen toteutuksen heikkous. Kunnostuksiin liittyviä esiselvityksiä, toimenpiteitä tai jälkiseurantaa ei ole tehty lainkaan tai se on jätetty tyystin dokumentoimatta. Tästä syystä kunnostuksista ja niiden vaikuttavuudesta käyttävissä oleva tieto on varsin puutteellista, mikä saattaa olla koko rannikkoalueen mittakaavassa osasyy kunnostusten vähyydelle viime vuosikymmeninä. Tilanne on kuitenkin parantunut 2000-luvun puolella ja kiinnostus pienvesien kunnostuksiin on heräämässä uudestaan. Kvarken flada -hankkeessa kartoitettiin Merenkurkun fladojen, kluuvien ja kluuvijärvien poikastuotannon nykytilannetta vuonna 2017 ja 2018. Tutkituista kohteista valittiin kuusi kohdetta, joissa toteutettujen toimenpiteiden vaikuttavuutta yritettiin arvioida niistä kerättyjen poikasaineistojen ja vedenlaatumuuttujien perusteella. Johtopäätöksenä voitiin todeta, että myös pienin toimenpitein kunnostetut kohteet voivat toimia hyvinä ahvenen ja hauen kutualueina. Kunnostuksilla voidaan saada lisäaikaa hyvänä kutualueena toimivalle kohteelle. Lämpimässä sisäsaaristossa kutukalojen kulkuyhteyden ylläpito ja palauttaminen voidaan toteuttaa ilman suurta riskiä kohteen lämpötilaolosuhteiden heikentymisestä, mutta kylmässä ja suojattomassa ulkosaaristossa sijaitsevissa kohteissa on toimenpiteiden mitoituksessa syytä noudattaa erityistä varovaisuutta. Kunnostusten toteuttamisessa tulee huomioida kunkin kohteen kehitysvaiheen (flada-kluuvi-kluuvijärvi) erityispiirteet yhdessä kohteen yksilöllisten ominaisuuksien kanssa. Esiselvitys kohteen toiminnasta ahvenen ja hauen kutu- ja poikasalueena on keskeistä tavoitteiden asettamisen kannalta. Fladat ja niiden myöhemmät kehitysvaiheet ovat usein pieniä ja ylisuuriksi mitoitetut toimenpiteet tuottavat niissä herkästi epätoivottuja vaikutuksia. Toimenpiteiden suunnittelussa on myös syytä huomioida tarvittavat luvat ja mahdolliset rahoituslähteet sekä hankkia tueksi yhteistyökumppaneita. Tärkeä osa onnistunutta kunnostushanketta on jälkiseuranta, jonka avulla kunnostuksen onnistuminen ja mahdollisten lisätoimenpiteiden tarve arvioidaan.