Tutkimuksen tarkoituksena oli verrata vasikoiden kasvua, terveyttä ja käyttäytymistä iglukasvatuksessa ja perinteisessä sisäkasvatuksessa. Koe tehtiin MTT Maaningan toimipaikassa maalis-kesäkuussa 2009. Kokeen 19 sonnivasikkaa ja 13 lehmävasikkaa syntyivät helmi-huhtikuussa. Koekäsittelyt olivat 1) kasvatus ulkona iglussa (2 vasikkaa/ iglu), 2) kasvatus sisäkarsinassa lämpimässä navetassa (2 vasikkaa/karsina). Vasikkaiglut olivat 120 × 200 cm ja niiden edessä oli etukarsina 120 × 150 cm. Sisäkarsinat (120 × 305 cm) oli muodostettu yhdistämällä kolme yksittäiskarsinaa. Igluissa ja karsinoissa käytettiin kuivikkeena olkea. Vasikat siirrettiin koeympäristöihin pareittain sitä mukaa kun ne syntyivät. Kokeen alkaessa vasikat olivat 4,3 vrk ikäisiä ja kokeen päättyessä 73,5 vrk ikäisiä. Vasikoille tarjottiin lämmintä hapanjuomaa tuttisangoista 8 l/vrk. Vasikat saivat vapaasti heinää sekä teollista väkirehua korkeintaan 3 kg/vrk/eläin. Rehun syönti mitattiin päivittäin ja vasikat punnittiin kahden viikon välein. Vasikoiden terveydentilaa seurattiin päivittäin. Dataloggerit mittasivat iglujen ja karsinoiden olosuhteita. Vasikoiden käyttäytymistä videokuvattiin viikoittain 48 tunnin ajan. Käyttäytymistoiminnot analysointiin videonauhoilta hetkellisellä seurannalla käyttäen 15-20 minuutin otantaväliä. Igluissa lämpötila vaihteli -16,5 °C ja +35,7 °C välillä ja sisäkarsinoissa +10,1 °C ja +25,1 °C välillä. Iglun korkein hetkellinen ammoniakkipitoisuus oli 37 ppm. Sisävasikat söivät kokeen aikana keskimäärin 37 % enemmän väkirehua ja 26 % enemmän heinää kuin igluvasikat. Lehmävasikoiden kasvussa ei ollut eroja käsittelyjen välillä, mutta sonnivasikat kasvoivat paremmin sisäkarsinoissa kuin igluissa. Hengitystietulehduksia ei esiintynyt lainkaan, mutta vasikat kärsivät useammin ripulista iglukasvatuksessa kuin sisäkasvatuksessa. Lihasvärinää havaittiin useammin igluvasikoilla kuin sisävasikoilla. Igluvasikat käyttivät rehun syömiseen vähemmän aikaa kuin sisävasikat ja passiivisena seisomiseen enemmän aikaa kuin sisävasikat. Sisävasikat käyttivät enemmän aikaa rakenteiden ja huvitutin manipuloimiseen. Veden juomiseen, hapanjuoman juomiseen, toisen eläimen imemiseen, sosiaaliseen nuolemiseen, leikkimiseen, kävelemiseen, aktiivisena seisomiseen ja makaamiseen käytetyissä ajoissa ei ollut eroa kasvatusympäristöjen välillä. Lämpötila nousi kesällä ajoittain hyvin korkeaksi igluissa, minkä vuoksi iglut on suositeltavaa sijoittaa suojaan suoralta auringonpaisteelta. Vasikoiden rehun syönti ja energian saanti olivat pienemmät igluissa kuin sisäkarsinoissa kasvatetuilla vasikoilla. Päiväkasvu oli igluissa kasvatetuilla sonnivasikoilla hieman matalampi kuin sisäkarsinoissa kasvatetuilla sonnivasikoilla. Lisäksi syömiseen käytetty aika oli lyhyempi igluvasikoilla kuin sisävasikoilla. Rehuastiat oli sijoitettu iglujen ulkopuolelle etukarsinaan, ja siten rehun ajoittainen kosteus saattoi heikentää igluvasikoille tarjolla olleen rehun maittavuutta. Lisäksi sairastelu saattoi heikentää igluvasikoiden ruokahalua. Vasikoiden ulkokasvatuksessa rehuastioiden sijoittamiseen tuleekin kiinnittää huomiota, jotta sääolosuhteet eivät pääse vaikuttamaan haitallisesti vasikoille tarjolla olevan rehun laatuun ja vasikoiden syömiskäyttäytymiseen. Kokeessamme iglukasvatusta verrattiin kasvatukseen sisäkarsinoissa, joissa olosuhteet olivat vasikoiden kannalta erityisen hyvät. Näin ollen tutkimuksessamme ei iglukasvatuksella saavutettu etuja sisäkasvatukseen verrattuna.