Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää tuotantoympäristön vaikutusta naudanlihan laatuun ja lihan rasvahappokoostumukseen. Tutkimukseen sisältyi kaksi tuotantokoetta, jotka toteutettiin MTT:n Ruukin toimipisteessä. Ensimmäisessä kokeessa oli koe-eläiminä 30 hereford-rotuista sonnia ja toisessa kokeessa 30 ayrshire-sonnia. Kummassakin kokeessa sonnit ryhmiteltiin kokeen alkaessa elopainon perusteella kuuteen viiden eläimen koeryhmään, joista kaksi sijoitettiin lämpimään parsinavettaan. Kaksi koeryhmää siirrettiin eristämättömään pihattoon, jossa ne sijoitettiin kahteen ryhmäkarsinaan. Kaksi viiden eläimen ryhmää sijoitettiin metsätarhaan vierekkäisiin aitauksiin. Parsinavetassa parsien etuosa oli kiinteää betonilattiaa ja takaosa metalliritilää. Parsissa ei käytetty kuiviketta. Eristämätön pihatto oli kolmiseinäinen rakennus, jossa karsina-alue muodostui lantakäytävästä ja kuivikepohjasta. Karsinassa oli tilaa 6,4 m2 eläintä kohti. Karsinan etuosassa sijaitsevalla ruokintapöydällä oli syöntitilaa 80 cm eläintä kohti. Kuivikepohjan päälle syntyvää makuualuetta kuivitettiin silputulla oljella tarpeen mukaan. Kuivikepohja tyhjennettiin säännöllisesti, samoin kuin lantakäytävälle kertynyt lanta. Metsätarha-alue oli nuorta sekametsää, joka jaettiin väliaidalla puoliksi kahdelle ryhmälle. Eläintä kohden tilaa oli 0,1 ha. Tarhaan rakennettiin pulpettikattoinen, kolmiseinäinen suojarakennus, joka puolitettiin väliseinän avulla kahden koeryhmän käyttöön. Rakennuksen takaosaan muotoiltiin hiekasta vinokuivikepohja, jonka päälle syntyvä makuuala oli kooltaan 3,2 m2 eläintä kohti. Makuualustaa käytettiin kestokuivikepohjan tavoin niin, että tarpeen mukaan makuupohjalle lisättiin silputtua olkea. Suojarakennuksen edessä sijaitsevan betonipohjaisen ruokinta-alueen etuosassa sijaitsevalla ruokintapöydällä oli syöntitilaa 100 cm eläintä kohti. Lihanlaatuanalyyseihin valittiin ensimmäisestä kokeesta yhdeksän ruhoa (3 jokaiselta koekäsittelyltä) ja toisesta kokeesta 12 ruhoa (4 jokaiselta koekäsittelyltä). Lihanlaatuanalyyseihin valituista ruhoista otettiin teurastuksen yhteydessä ulkofilenäyte lihan laadun arviointia varten. Raakakypsyneestä ulkofileestä analysoitiin vesi-, proteiini- ja lihaksen sisäinen rasvapitoisuus, rasvahappokoostumus, myoglobiinipitoisuus, leikkuupinnan väri ja leikkuuvaste. Aistinvaraisessa arvioinnissa määritettiin mureus, mehukkuus ja maku kypsennetystä lihasta. Lihan laatuanalyysit suoritettiin Lihateollisuuden tutkimuskeskuksella. Koekäsittelyjen välillä ei ollut eroja lihaksen vesi- proteiini- tai rasvapitoisuudessa. Sen sijaan metsätarhassa kasvatettujen sonnien lihasta mitattiin 21% suurempi myoglobiinipitoisuus kuin parressa kasvatettujen sonnien lihasta (p<0.05). Lihan värissä, leikkuuvasteessa ja aistinvaraisessa arvioinnissa ei havaittu merkitseviä eroja koekäsittelyjen välillä. Kasvatusympäristö vaikutti ulkofileen rasvan rasvahappokoostumukseen. Monityydyttymättömien rasvahappojen osuus oli metsätarhasonnien lihassa merkitsevästi suurempi kuin parsisonnien lihassa (p<0.05). Tämän seurauksena metsätarhasonnien lihassa myös monityydyttymättömien ja tyydyttyneiden rasvahappojen suhde oli merkitsevästi suurempi kuin parsisonnien lihassa (p<0.05). Linoli- (C18:2) ja linoleenihapon (C18:3) osuus metsätarhasonnien ulkofileen rasvahapoista oli merkitsevästi suurempi kuin parsisonneilla (p<0.05).