Tutkimuksen tavoitteena oli laskea peltokasvituotannon energiasuhteet ja nettoenergia sekä kotieläintuotannon energiasuhteet Suomessa. Energiasuhde tarkoittaa suhdetta output/input ja nettoenergia erotusta output input. Energiasuhteiden ja nettoenergian laskenta perustui kasvi- ja eläinlajikohtaisiin energia-analyyseihin. Kasvintuotannon energiasuhteet ja nettoenergia laskettiin sadolle annettavan lannoitetypen funktiona, koska maatalouskemikaalien osuuden todettiin olevan 54 73% sadon tuottamiseen tarvittavasta energiapanoksesta. Typen osuus oli siitä kaikkein suurin. Ruokohelven energiasuhde 18,6 oli korkein, ja kokonaisuutena ruokohelpi oli ylivoimainen verrattuna muihin analysoituihin kasveihin, jotka olivat ohra, kevätvehnä, rypsi, säilörehunurmi, peruna ja sokerijuurikas. Ruokohelpi ja sokerijuurikas saavuttivat korkeimmat nettoenergiasadot, 111 115 GJ ha-1. Korkeimmat energiasuhteet saavutettiin yleensä viljelijöiden käyttämiä typpilannoitusmääriä alemmilla lannoitusmäärillä. Sianlihantuotannon energiasuhde oli 0,14 1,28 riippuen siitä, mitä analyysiin otettiin mukaan ja mitä rajattiin ulos. Maidontuotannossa energiasuhde oli 0,15 1,85. Korkeimmat energiasuhteet ovat kuitenkin epärealistisia Suomessa, koska ne edellyttäisivät, että eläimillä ei olisi lainkaan karjasuojaa. Tästä syystä niihin voidaankin päästä hyvin alkeellisessa tuotannossa. Kun energiasuhde laskettiin rehun energiasisällön mukaan, sianlihantuotannon energiasuhde oli 0,14 0,22 ja maidontuotannon 0,15. Eläin voi siis muuntaa 14 22% tuotantoon käytetystä energiasta käyttökelpoisiksi tuotteiksi. Sianlihantuotannossa kuluu runsaasti energiaa ilmanvaihtoon ja maidontuotannossa lypsämiseen ja maidon jäähdyttämiseen. Maidontuotannossa puolestaan sähkön kulutus on suuri.