Laitumet aiheuttavat hankalasti hallittavaa ravinnekuormitusta, ja laidunalueen suuren paikallisen vaihtelun vuoksi on vaikea saada tarkkoja arvioita laitumelle virtsan ja sonnan mukana joutuvan typen vaikutuksesta kasvihuonekaasupäästöihin. Suojakaistat pidättävät niiden läpi kulkevaa typpeä ja siten vähentävät typen poistumista peltoekosysteemeistä. Ei kuitenkaan ole hyvin tiedossa, kuinka paljon typpeä suojakaistoilta poistuu kaasumaisessa muodossa, ja mitä nämä yhdisteet ovat. Laitumien ja suojakaistojen dityppioksidi- ja metaanipäästöjä mitattiin vuosina 2002 - 2005 Maaningalla ja Jokioisilla sijaitsevilla koekentillä. Alueilta mitattiin dityppioksidin ja metaanin taustapäästö erikseen eritteettömältä maalta sekä laidunnuksen tähän tuoma lisä vakioiduista virtsa- ja sontalaikuista. Eri maalajeille eri aikoina levitetystä virtsasta ja sonnasta keskimäärin 0,9 % muuntui dityppioksidiksi. Tulosten perusteella voidaan arvioida, että kasvihuonekaasulaskennassa nykyään käytetty päästökerroin, jonka mukaan 2 % laitumelle päätyneestä typestä haihtuu dityppioksidina ilmaan, yliarvioi Suomen laitumien päästöjä. Metaanin päästöt olivat vähäisiä verrattuna märehtimisen tai lannankäsittelyn päästöihin. Erityyppisten suojakaistojen dityppioksidipäästöt olivat alhaiset verrattuna yläpuolella olevaan laitumeen, ja suomalaisiin peltomaihin yleensäkin. Suojakaistat toimivat heikkoina metaanin nieluina, kun taas laidun oli metaanin lähde. Paras metaaninhapetuskapasiteetti oli luonnonkasvillisuutta kasvavilla suojakaistoilla, joita ei oltu kynnetty eikä lannoitettu.