Karjatalous perustui ennen rehuviljelyn käynnistymistä erilaisten niittymaiden ja luonnonlaitumien hyväksikäyttöön. Luonnonlaitumet ovat rehuviljelyn tehostumisen myötä kuitenkin lähes tyystin menettäneet merkityksensä rehuntuottajina. Luonnonlaitumista luopuminen alkoi jo 1800-luvun loppupuolella, ja tämä kehitys on kiihtynyt 1900-luvun puolivälistä lähtien. Viimeisten vuosikymmenten aikana luonnonlaitumien määrä on supistunut niin, että niiden nykyinen määrä on alle prosentin vuosisadan takaisesta tilanteesta. Luonnonlaitumien pitkään jatkunut käyttö tuotti niille omaleimaisen ja ympäristöään monimuotoisemman kasvi- ja eläinlajiston. Niittyjen ja luonnonlaidunten määrän romahtaminen ja perinteisten hoitokäytäntöjen muuttuminen on johtanut satojen lajien uhanalaistumiseen ja monien aiemmin runsaslukuisten lajien voimakkaaseen taantumiseen. Luonnonlaitumista luopuminen on muuttanut myös maaseutumaisemaa. Vuodesta 1995 lähtien viljelijöillä on ollut mahdollisuus saada vanhoja niittyjä, hakamaita ja metsälaitumia maatalouden ympäristötuen erityisympäristötukisopimuksen (perinnebiotooppien hoitosopimus) piiriin. Tällöin laiduntamalla tai niittämällä ylläpidetyille ja hoidetuille kohteille maksetaan korvausta aiheutuneiden materiaali- ja työkustannusten perusteella. Perinnebiotooppien hoidon periaatteena on kasvuston korjuun avulla köyhdyttää niiden ravinnekiertoa. Laidunnus on laajojen kohteiden kustannustehokkain hoitotapa. Pohjois-Pohjanmaalla merenrantaniittyjä on otettu uudelleen laidunnuksen piiriin ympäristötuen erityistuen avulla. Pääasiallisina laiduntajina ovat emolehmät vasikoineen. Erityistuen ehtojen mukaisesti laiduntamiseen liittyy velvoitteita, joiden suorittamisesta maksetaan viljelijälle korvausta. Merenrantalaitumia käytettäessä on tärkeää pystyä arvioimaan laidunrehun riittävyys eläimille. Rantalaidunnus on edullinen tapa saada kesäkauden rehut emoille ja vasikoille, mutta laitumien rehun riittävyys ja laatu ovat täysin laidunkohtaisia. Eläinten oikeanlaisella käsittelyllä voidaan huomattavasti parantaa eläinten viihtyvyyttä sekä työntekijöiden turvallisuutta. Laitumista saatavaa tuottoa on mahdollista lisätä laiduntamiskäytäntöjä kehittämällä. Mahdollisuuksien mukaan myös merenrantalaitumilla tulisi suosia lohkolaidunnusta. Eläinten ravinnon saanti voidaan turvata sopivalla eläintiheydellä, lopettamalla laidunnus, kun laidunrehu ei riitä sekä kuntouttamalla eläimiä tarvittaessa peltolaitumilla.