Broilerin turvepehku, hevosen purulanta ja rumpukomposti soveltuvat hyvin aumassa varastoitaviksi. Kyseisten lantojen kuiva-ainepitoisuus on niin korkea tai rumpukompostin massan koostumus sellainen, että niistä ei auman omasta painosta johtuen puristu nestettä ja lähes kaikki sadevedet imeytyvät em. lannoista tehtyihin aumoihin, joten valumavesikaivoja ei tarvita. Kun auman paikka vaihtuu vuosittain eri peltolohkoille, ei kiinteää pohjaa tarvita. Tällöin auman alle kannattaa ajaa kerros turvetta ja läpäisevillä pohjamailla käyttää myös muovikalvoa. Mikäli auma tehdään aina samalle peltolohkolle, kiinteä pohja on tarpeen jo pelkästään työteknisistä syistä sekä aumaa perustettaessa että purettaessa. Lehmän kuivalanta ei sovellu ilman lisäkuivitusta aumassa varastoitavaksi. Koska lannan kuiva-ainepitoisuus on alle 20 %, aumaan satava vesi muuttaa auman massan valuvaksi ja lanta-auma siten litistyy ja leviää, kuva 21. Lanta ei myöskään sido sadevesiä, vaan ne muodostuvat valumavesiksi, joiden ravinnepitoisuus on melko korkea. Lehmän kuivalannan paras varastointipaikka on asianmukainen lantala. Lanta-auma tulee sijoittaa niin, että siitä ei aiheudu vaaraa pintavesille. Ympäristöministeriön ohjeen mukaan lanta-aumaa ei saa sijoittaa tulvavaaran alaiseen paikkaan, 100 metriä lähemmäksi vesistöä tai talousvesikaivoa tai 20 metriä lähemmäksi valtaojaa. Paras sijoituspaikka on peltolohkon korkein kohta, jolloin ympäröivän pellon valumavedet eivät pääse huuhtomaan auman liepeitä. Kun lisäksi lanta-auma suunnataan niin, että aurinko haihduttaa suuren osan lumesta (koillinen-lounas -suuntainen auma), aumaan valuvia sulamisvesiä ei muodostu juuri lainkaan, kuva 22. Suoraan maapohjan päälle perustetusta aumasta saattaa tunkeutua pohjamaahan ravinteita. Savimaalla hevosen purulannan aumapohjan kokonaistypen pitoisuus oli lähes vuoden varastoinnin jälkeen vain 0,1 g/kg pohjamaan kuiva-ainetta ja noin 5 vuoden varastoinnin jälkeen vastaavasti 0,2 g/kg. Savimaahan ravinteet eivät siis tunkeudu. Broilerin turvepehkuauman hiesuisen pohjamaan kokonaistypen pitoisuus kohosi vajaan yhdeksän kuukauden varastoinnin aikana pintakerroksessa kolminkertaiseksi eli 4,5 g/kg pohjamaan kuiva-ainetta ja jankkokerroksessa seitsenkertaiseksi eli 2,1 g/kg. Kokonaisfosforin pitoisuudet kohosivat vastaavasti kaksin- ja kolminkertaisiksi 2,2 g/kg ja 1,5 g/kg, joten läpäisevillä maalajeilla auman alle tulee levittää turvekerros ravinteiden sitomiseksi. Joissain tapauksissa läpäisevillä maalajeilla voidaan harkita myös muovikalvon käyttöä. Kiinteä kompostiauman pohja ei ole sama kuin kuivalannan varasto. Aumapohjaa ei missään tapauksessa saa rakentaa niin, että sille kerätään ylimääräisiä vesiä. Tämä tarkoittaa, että varsinainen varastointipohja on samalla tasolla kuin kuormauslippa, ei 50 cm alempana kuten varsinaisissa lantavarastoissa. Aumapohjaan ei tarvitse rakentaa seinämiä. Varastointitilavuuden kasvattamiseksi ne ovat suositeltavia ja työteknisesti kuormauslipan vastainen seinä on perusteltu, kuva 23. Suurin osa ammoniakista haihtui ensimmäisten varastointi vuorokausien aikana. Tämä tarkoittaa sitä, että aumat on katettava välittömästi niiden perustamisen yhteydessä, jos emissiot halutaan pitää pieninä. Katteeksi soveltuvat turve, sahanpuru, hake ja tiivis muovi tai muu peite. Näistä turve sitoo sadevesiä itseensä samoin ilmakuiva sahanpuru, joskin sen imukyky on turvetta huonompi. Myös olki sitoo itseensä sadevesiä. Sen sijaan olki ei estä ammoniakin haihtumista kuten ei myöskään aumapinnan hapotus. Huokoisella kompostipeitteellä ei myöskään havaittu olevan ammoniakin haihtumista vähentävää vaikutusta rumpukompostiaumassa. Kattamattomaan rumpukompostiaumaan muodostui lämpimissä oloissa alle viikossa kuiva kuori, mikä myös esti ammoniakin haihtumista. Broilerinlanta-aumaan ei vastaavanlaista kuorta muodostunut, kuva 24. Kaikki muut lanta-aumat kompostoituivat varastointijaksojen aikana paitsi lehmän kuivalanta. Lopputuote oli tasa- ja hyvälaatuista ainoastaan rumpukompostiaumassa. Broilerin turvepehkua ja hevosen purulantaa olisi pitänyt kääntää, jotta lopputuote olisi ollut tasalaatuinen. Kääntäminen puolestaan lisää typen varastointiaikaisia tappioita, jotka voivat olla jopa 60 % kokonaistypen määrästä. Jotta kuiva purulanta kompostoituu kunnolla, siihen joudutaan lisäämään vettä, esimerkiksi talvella sekoittamalla lunta aumaan. Puuainesta sisältävä lanta kompostoituu hyvin hitaasti ja sitä joudutaan varastoimaan pidempään kuin oljella kuivitettua lantaa. Tämä täytyy ottaa huomioon varastolaattaa mitoitettaessa. Toisaalta purulannan tilavuus pienenee huomattavasti varastoinnin aikana. Lehmän kuivalannan kompostoiminen on vaikeaa. Lantapuristimella navetasta poistetun lannan tiivis rakenne tulee hajottaa ja siihen pitää sekoittaa huomattavasti tavanomaista enemmän kuivikkeita. Samoin eläinten alla tiiviiksi tallaantuneen kuivikelannan rakenne tulee hajottaa. Myös raapoilla navetasta poistettavaan lantaan pitää lisätä kuiviketta, jotta kompostoituminen olisi mahdollista. Tällöinkin tulos on epätasainen; lanta kompostoituu joistakin kohdista hyvin ja toisaalla se on täysin kompostoitumatonta. Jotta tulos olisi tasainen, lantaa pitäisi kääntää varastointikauden aikana. Pitkää olkea sisältävän kuivikelannan käsiteltävyys ja levitettävyys paranee varastoinnin aikana. Lantaa on helpompi levittää tasaisesti pellolle ja sen multaaminen onnistuu hyvin.