Ympäristöolosuhteiden vuoksi liukoisen seleenin määrä Suomen viljelymaissa on pieni. Vain noin 4 % maaperän kokonaisseleenistä on kasveille käyttökelpoisessa muodossa. Tämän vuoksi kotimaisten elintarvikkeiden ja rehujen seleenipitoisuudet olivat pieniä. Kotieläinten ja väestön seleenisaannin turvaamiseksi seleenin lisääminen lannoitteisiin natriumselenaattina aloitettiin vuonna 1984. Kasvit ottavat selenaattia maaperästä muuttaen sen orgaanisiksi seleeniyhdisteiksi. Näitä orgaanisia seleeniyhdisteitä ihmiset ja eläimet pystyvät hyödyntämään tehokkaammin kuin seleenin epäorgaanisia muotoja. Suomen olosuhteissa toimenpide on osoittautunut tehokkaaksi, turvalliseksi ja edulliseksi keinoksi vaikuttaa kotieläinten ja väestön seleenisaantiin. Rehujen korkeampi seleenipitoisuus on osaltaan vähentänyt seleenipuutostautien esiintymistä naudoilla ja sioilla. Seleenilannoitustasoa on muutettu kolme kertaa vuosina 1990, 1998 ja 2007. Vuonna 2007 lannoitteiden seleenipitoisuutta nostettiin kymmenestä viiteentoista mg kg-1, koska elintarvikkeiden, rehujen ja seerumin seleenipitoisuuksissa sekä väestön keskimääräisessä seleenisaannissa havaittiin laskeva trendi. Tähän on vaikuttanut lannoitteiden käytön väheneminen. Muutos on nostanut rehujen, elintarvikkeiden seleenipitoisuuksia ja sitä kautta väestön seleenin saantia. Seerumin seleenipitoisuus on 2000-luvulla ollut keskimäärin 1,4 µmol/l, mikä on 60 % suurempi kuin mitä oli ennen lannoitteiden seleenilisäystä vuonna 1984.. Muuhun Eurooppaan verrattuna seerumin seleenipitoisuus on korkeammalla tasolla. Väestön keskimääräinen seleeninsaanti Suomessa on ollut viime vuosina tasolla n. 0,08 mg/vrk/10 MJ, mikä vastaa hyvin koti- ja ulkomaisia suosituksia. 2000-luvulla keskimääräisessä seleeninsaannissa oli laskeva trendi aina vuoteen 2008 asti. Tästä syystä seleenin määrää lannoitteissa nostettiin kymmenestä viiteentoista mg kg-1 vuonna 2007, mikä nosti seleenin saantia noin 20 %. Tärkeimmät seleenin lähteet ovat maito ja liha, joista saadaan n. 70 % päivittäisestä seleenistä. Liian korkea pitkäaikainen seleeninsaanti on erittäin epätodennäköistä millään ruokavaliolla