Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää lasten ja perheiden kanssa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden kokemuksia hengellisen väkivallan ilmentymisestä asiakastyössä sekä hengellisen väkivallan puheeksi ottamisesta ja puheeksi otossa hyödynnettävistä menetelmistä ja työkaluista. Tutkimus oli laadullinen tutkimus ja noudatti fenomenologisen tutkimuksen periaatteita. Tutkimusaineisto kerättiin pääasiassa Barnahus -hankkeen järjestämän hengellisen väkivallan webinaariin sekä sosiaalityön uraverkosto -Facebook-ryhmään lähetetyllä Google Forms -kyselylomakkeella. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin mukaisesti.

Tutkimukseen osallistuneet sosiaalityöntekijät työskentelivät erilaisissa sosiaalityön tehtävissä, kuten lastensuojelussa, oppilashuollossa ja terveyssosiaalityössä. Tutkimuksen tulosten mukaan sosiaalityöntekijät olivat kohdanneet erilaisia hengellisen väkivallan tapauksia asiakastyössään. Sosiaalityöntekijöiden kokemukset voitiin jakaa fyysiseen väkivaltaan, henkiseen väkivaltaan, seksuaalisuuteen ja sukupuoli-identiteettiin liittyviin pelotteisiin ja rajoitteisiin sekä taloudelliseen väkivaltaan. Sosiaalityöntekijöillä oli eniten kokemuksia hengellisen väkivallan ilmentymisestä henkisenä väkivaltana. Sosiaalityöntekijöiden kokemukset hengellisen väkivallan puheeksi otosta jakaantuivat erilaisiin puheeksi oton lähestymistapoihin sekä puheeksi ottoa haastaviin ja tukeviin tekijöihin. Sosiaalityöntekijät olivat pääosin ottaneet havaitsemansa hengellisen väkivallan puheeksi työssään. Puheeksi otto ei kuvautunut sosiaalityöntekijöiden kokemuksissa kuitenkaan helppona tehtävänä. Sosiaalityöntekijät eivät olleet hyödyntäneet hengellisen väkivallan puheeksi otossa siihen kehitettyjä menetelmiä tai työkaluja. Sosiaalityöntekijät olivat kysyneet asiasta suoraan tai hyödynsivät muita menetelmiä tai työkaluja puheeksi otossa. Enemmistö vastanneista sosiaalityöntekijöistä koki tarvetta menetelmän tai työkalun kehittämiselle hengellisen väkivallan puheeksi ottamisen tueksi. Sosiaalityöntekijöiden kokemukset ja tutkimuksen tulokset painottavat hengelliseen väkivaltaan sekä yleisesti uskonnollisuuteen ja hengellisyyteen liittyvän tutkitun tiedon, osaamisen ja koulutuksen lisäämistä ja kehittämistä sosiaalityössä. Tulosten perusteella voisi olla perusteltua kehittää hengellisen väkivallan puheeksi ottamisen tueksi jokin menetelmä tai työkalu huomioiden hengellisen väkivallan erityispiirteet ja niistä kumpuavat kysymykset ja haasteet.