Elämme ajassa, jonka arvoja ja toimintaa määrittää ekokriisi. Olen vuosia pohtinut, miten elää arkea ja toimia skenografina esittävän taiteen alalla kestävästi ja vastuullisesti. Yhtenä ratkaisuyrityksenäni on ollut suunnitella ja toteuttaa maailmointia jo olemassa olevista materiaaleista taidokkaasti ja laadusta tinkimättä kestävyyden ulottuvuuksia tutkien, kokeillen ja soveltaen. Esittävät taiteet, ja tässä opinnäytetyössä näyttämötaiteen teos, voi olla yksi avaus uudelle tarinalle kestävämmän olemisen ja ajattelun puolesta.

Tässä tutkimuksessa selvitän, miten ekoskenografinen lähestymistapa vaikuttaa skenografisiin ratkaisuihin suunnittelun ja toteuttamisen vaiheessa näyttämötaiteen teoksen konkretisoiduttua näyttämölle tilana sekä henkilöhahmoina. Aineisto koostuu Kajaanin kaupunginteatteriin toteutetun Making of Lea teatteriesityksen skenografian suunnittelun sekä valmistamisen prosessin monipuolisesta dokumentoinnista, valmistetuista näyttämöpuvuista ja lavaste-elementeistä sekä esityskauden aikana saaduista teatteriarvioinneista ja katsojapalautteesta. Aineiston analysointimenetelmänä on käytetty Grounded theory menetelmää, jolloin tutkimuksen tuloksena on rakentunut tapauskohtainen teoria ekoskenografisesta prosessista skenografin taiteellisessa työssä.

Tutkimus osoittaa, miten taiteellisen prosessin aikana kuljetaan edestakaisin vielä vallalla olevan mekanistisen ja kehittyvän kokonaisvaltaisen ekologisen maailmankuvan välillä. Ekoskenografia käytännön työssä vaatii yhteistä tietoista ja aktiivista halua toimia sosioekologisten arvojen mukaisesti, jolloin arvoista muodostuu vähitellen toimintaa ja ekologisia käytäntöjä. Taiteen toimijoiden omaksuttua työskentelyynsä ekologinen lähestymistapa on mahdollisuus laajentaa estetiikkaa ja käytänteitä kohti laajempaa yhteisöä. Kestävä elämäntapa ja taide on toivottava tulevaisuus. Ekoskenografian arvot sekä tutkimuksen aikana rakentunut teoria antavat suuntia ja keinoja toimia yhdessä proaktiivisesti tämän toivotun tulevaisuuden saavuttamiseksi.