Tutkielmassa tarkastellaan hyökkäysrikoksen kriminalisointiin liittyviä kehityskulkuja kansainvälisessä rikosoikeudessa ja tämän kriminalisoinnin roolia modernissa kansainvälisessä rikosoikeudessa Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) kautta. Hyökkäysrikos on kehittynyt varhaisen kansainvälisen oikeuden sodan lakien pohjalta, joka on ollut alkujaan pitkälti tapaoikeuden varassa ja sittemmin kehittynyt Nürnbergin sekä Tokion sotasyyllisyysoikeudenkäyntien luoman kehityksen myötä. Vasta myöhemmin 2000-luvulla hyökkäysrikosten kriminalisointi kansainvälisellä sopimustasolla on tapahtunut ICC:n Rooman perussäännön ja sen Kampalan konferenssissa 2010 tehtyjen lisäysten ratifioimisen myötä. Hyökkäysrikoksen kriminalisoinnin kehittymiseen on vaikuttanut myös Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) peruskirjan 2 artiklan mukainen aseellisen voimankäytön kielto.

Hyökkäysrikos yksinkertaisuudessaan tarkoittaa valtion tekemää kansainvälisen oikeuden vastaista hyökkäystekoa toiseen valtioon. Hyökkäysrikoksen kriminalisointiin kytkeytyy laajalti keskustelua ICC:n toimivallasta sekä tuomioistuimen suhteesta kansalliseen toimivaltaan. Oikeuskäytäntöä aihepiiristä on niukasti, sillä kyse on tuoreesta kriminalisoinnista eikä muun muassa ICC ole aloittanut hyökkäysrikoksen osalta vielä tutkintoja, saati oikeustapauksia ja samoin kansainvälisten sopimusten määrä aiheeseen liittyen on vähäisempää, kuin muissa kansainvälisissä rikoksissa.

Tutkielmassa tarkastellaan, miten hyökkäysrikos on alkujaan kehittynyt kansainvälisessä rikosoikeudessa ja kuinka hyökkäysrikoksen kriminalisointi on käytännössä tapahtunut ICC:ssä sekä millaisia ongelmakohtia tähän on liittynyt ja liittyy. Oleellisessa osassa tarkastelua on myös hyökkäysrikoksen suhde aseellisen voimankäytön kieltoon ja YK:n rooli tältä osin. Metodina on hyödynnetty lainopillista metodia samoin kuin oikeushistoriallisia ja oikeusvertailevia metodeja. Tutkielma tarjoaa ajankohtaista näkemystä kotimaiseen oikeudelliseen keskusteluun hyökkäysrikoksen kriminalisointiin liittyen. Tutkielman johtopäätöksissä ja läpi tutkielman aiheen käsittelyn annetaan vastauksia linjattuihin tutkimuskysymyksiin. Ottaen huomioon aiheen käsittelyn vähäisyyden ja sen, ettei ICC ole aloittanut hyökkäysrikosten osalta yhdenkään tapauksen käsittelyä, on tutkielman luonne pitkälti akateemista pohdintaa ja tutkimusta erinäisten tulevien kehityskulkujen kautta, joita kansainvälisessä rikosoikeudessa voisi hyökkäysrikosta ja Kansainvälistä rikostuomioistuinta koskien ilmetä.