Pro gradu -tutkielmassani tutkin lastenvalvojan ammatin syntymistä, mihin tarpeeseen ammatti syntyi ja millainen oli tuon aikainen yhteiskunnallinen tilanne, sekä ammatin kehittymistä vuosien varrella yhteiskunnallisten muutosten mukana.

Kyseessä on laadullinen tutkimus, joka on toteutettu narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Aineistona on käytetty aikaisempaa tutkimuskirjallisuutta sekä oikeuskirjallisuutta. Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassa on sosiaalinen konstruktionismi, ja aineistoa tarkasteltu etenkin sosiaaliseen konstruktionismiin kuuluvan normikehä-käsitteen kautta. Tarkastelen aineistoa myös lapsen edun näkökulmasta.

Aineistoa analysoitaessa ammatin kehityksessä nousi esille kolme ajanjaksoa: ammatin synty, murros perhekäsityksessä kaupungistumisen myötä sekä nykyaika. Ammatti syntyi vuonna 1922, jolloin astui voimaan Laki avioliiton ulkopuolella syntyneistä lapsista ja laissa lastenvalvoja määrättiin ajamaan aviottoman lapsen etua ja perimään elatus makaajalta. Lain tarkoituksena oli pyrkiä ehkäisemään aviottomien lasten suurta lapsikuolleisuutta sekä parantamaan aviottomien lasten asemaa. Kristinuskon vahva asema ja avioliitolle perustuva perhekäsitys olivat luoneet avioliiton ulkopuolisia lapsia syrjivän normikehän. Yhteiskunnallinen muutos perhekäsityksissä 1960–1970-luvuilla johti avioerojen kasvuun, jolloin lastenvalvojan työtehtävät laajenivat vuoden 1975 isyyslain myötä koskemaan myös avioliitossa syntyneitä lapsia ja heidän elatuksesta sopimisesta. Nykypäivänä lastenvalvoja sopii lasten elatuksesta ja tapaamisesta, sopimuksia leimaavat erityisesti vanhempien yhdenvertainen asema vanhempina sekä lapsen edun ensisijaisuus.