Tutkin pro gradu -työssäni nukkeanimaation tyylin historiaa. Tarkastelen minkälaisia tyylitopoksia löytyy valikoimastani aineistosta, joka kattaa nukkeanimaatiolyhytelokuvia noin sadan vuoden ajalta. Apunani käytän neljää tyylielementtiä: kuvakoot, kompositio, leikkaus ja liike, joita analysoimalla annan tyylipiirteille niitä kuvaavat väiteluvut. Osana tutkimustani tuotin taiteellisen työn, 25 minuuttia pitkän nukkeanimaation Henkioppi. Animaatioprosessin kautta opin ymmärtämään tekniikkaa ja taitelijan osuutta tyylin synnyssä ja periytyvyydessä. Animaatio toimi myös tulosten verifioimisessa analyysivaiheessa. Tutkimuskysymykseni on: minkälaisena nukkeanimaatio näyttäytyy tyylin näkökulmasta. Tutkimukseni on laadullinen, mutta määrällisen ulottuvuuden siihen tuo erilaiset tyylin metriset elementit. Väitteeni ovat, että tyyliltään nukkeanimaatio on teatraalista, maalausmaista ja veistosmaista. Löydökset kytkeytyvät pitkälti nukkeanimaatiossa toistuviin kuvakokoihin, syväterävyysalueisiin, liikkeeseen, ja hitaaseen leikkaukseen. Nukkeanimaatio näyttäytyy omana spektaakkelimuotonaan, jonka tyylilliset juuret kumpuavat historiallisista esitysmuodoista, kuten nukketeatterista. Pohdin lopulta nukkeanimaatiota elokuvien viitekehyksessä ja mikä sen tulevaisuus on. Avasin spektaakkelimaailmaa, johon se kiinnittyy ja minkälaisista sen historia on. Tulkitsen tyylihistoriallisesta näkökulmasta tuloksiani.