Kela käynnisti vaikeavammaisten kuntoutuksen kehittämishankkeen (VAKE) vuonna 2006. Osana kyseistä hanketta Lapin yliopisto ja Kuntoutussäätiö toteuttivat ”Vaikeavammaiset kuntoutujat Kelan palveluissa” -tutkimuksen, joka toimi tämän tutkielman perustana. Tutkielman aihe kohdistui kehitysvammaisten lasten vanhempien arvioihin Kelan järjestämän vaikeavammaisten lääkinnällisen avokuntoutuksen toteutumisesta. Tarkoituksena oli selvittää, mikä kuntoutuksessa on ollut hyödyllistä ja miten kuntoutuksen eri osa-alueet ovat toteutuneet sekä lapsen että perheen kannalta. Tutkielmassa selvitettiin myös, millaisia vaikutuksia kuntoutuksella on ja mitkä tekijät selittävät kuntoutujan kokemia kuntoutuksen myönteisiä vaikutuksia. Näiden lisäksi vertailtiin mahdollisia eroja eri ikäryhmien ja sukupuolten välillä.

Menetelmänä hyödynnettiin kvantitatiivista tutkimusotetta. Aineistona käytettiin ”Vaikeavammaiset Kelan palveluissa” -tutkimuksessa kerättyä materiaalia kehitysvammaisista lapsista. Aineiston pohjana oli kehitysvammaisille lapsille ja heidän vanhemmilleen osoitettu lomakekysely, josta tutkielmaan valikoitiin tutkimuskysymysten kannalta olennaiset osiot. Kehitysvammaisia lapsia oli kyselyyn vastanneissa yhteensä 119. Aineiston analyysissä käytettiin SPSS-tilasto-ohjelmaa ja menetelminä ristiintaulukointia, khiin neliö -testiä, faktorianalyysiä ja Cronbachin alfa -kerrointa.

Tutkielman tulosten mukaan Kelan vaikeavammaisten lääkinnällinen avokuntoutus toteutui kaiken kaikkiaan hyvin. Kuntoutuksella oli tärkeä merkitys lapselle, ja se vaikutti kaikkiin lapsen elämän keskeisimpiin osa-alueisiin. Tuloksissa korostui kuntoutuksen hyödyt fyysiseen ja henkiseen hyvinvointiin, vuorovaikutukseen, itsenäisyyden kehittymiseen, arjen sujumiseen sekä pärjäämiseen päivähoidossa ja koulussa. Vanhempien tiedon saannissa lapsen vammasta tai sairaudesta sen sijaan ilmeni puutteita. Lisäksi valtaosalla kyselyyn vastanneista ei ollut nimettyä vastuuhenkilöä kuntoutuksessa. Kokonaisuudessaan alle kouluikäisten lasten vanhempien arviot avokuntoutuksesta olivat kouluikäisten lasten vanhempia myönteisempiä.

Tuloksissa nousi selvästi esiin myös avokuntoutuksen koettujen myönteisten vaikutusten kannalta olennaiset seikat. Etenkin lapsen halukkuudella osallistua kuntoutukseen, kuntoutuksen vastaamisella lapsen ja perheen tarpeisiin sekä lapsen ja perheen toiveiden kuulemisella oli yhteys kuntoutuksen koettuihin myönteisiin vaikutuksiin.