Tämä tutkimus on saanut alkunsa PARADISE-hankkeesta, johon osallistui yhteistyötahoja kahdeksasta eri maasta kartoittaen Euroopan unionin alueella aivotoiminnan häiriöstä diagnosoitujen ihmisten kuntoutumista ja selviytymistä arjessa. Hanke pyrki vastaamaan kahteen kysymykseen: minkälaisia haasteita diagnoosin saaneet kohtaavat sosiaalisessa ja materiaalisessa ympäristössään, ja kohtasivatko erilaisista aivotoiminnan häiriöistä kärsivät ihmisen arjessa samanlaisia psykososiaalisia vaikeuksia.

Keskityin omassa tutkimuksessani A-klinikkasäätiön Järvenpään sosiaalisairaalassa keräämään aineistoon päihderiippuvaisista, jota varten oli haastateltu 80:tä laitoskuntoutusjaksolla ollutta päihdekuntoutujaa. Analysoin hankkeen tuottamaa aineistoa laadullisin ja määrällisin menetelmin. Tarkoitukseni oli tutkita, minkälaisista lähtökohdista haastateltavien päihdekuntoutus ja tie valtakulttuurin osalliseksi alkoi ja kuinka lähtökohdat mahdollisesti ennustivat itse päihdekuntoutusjakson etenemistä. Lähtökohtien arvioimisen perustana käytin hyödyksi kyselyaineistosta laskettua psykososiaalisten vaikeuksien määrää. Halusin myös tarkastella, mikä oli päihderiippuvaisten oma subjektiivinen käsitys päihdekuntoutukseen ja laitoskuntoutusjaksoon vaikuttavista tekijöistä, kuten psykososiaalisista vaikeuksista, voimavaroista ja aitoskuntoutuksesta toipumisprosessissa. Haastateltavat olivat päihdekuntoutuksessa alkoholiriippuvuuden, huume- tai lääkeriippuvuuden tai näiden yhdistelmäriippuvuuden takia. Osa haastateltavista oli päihdekuntoutuksessa opioidikorvaushoidon vuoksi.

Psykososiaalisien vaikeuksien määrässä päihdekuntoutujien väillä oli eroja koulutustason ja aiempien laitoskuntoutusjaksojen perusteella. Huomattavin ero ilmeni kuitenkin kuntoutusjaksolla olemisen syissä eli, minkä päihderiippuvuuden tai päihdehoitomuodon vuoksi päihdekuntoutuksessa oltiin. Korvaushoidossa olleilla oli muista syistä laitoskuntotusjaksolla olleita vähemmän psykososiaalisia vaikeuksia. Tämä oli yllättävää huomata, koska opioidiriippuvuuteen oli yleensä liitettävissä pitkä ja rankka päihde- ja henkilöhistoria. Korvaushoidossa olevilla päihdekuntoutus ja korvaushoitolääkitys itsessään olivat merkittäviä voimavaroja, sillä korvaushoitolääke auttoi monia jaksamaan ja suoriutumaan arkitoiminnoista. Vaikka korvaushoidossa olleiden lähtötilanne oli psykososiaalisten vaikeuksien valossa kenties muita parempi, laadullisen aineiston perusteella se ei kuitenkaan ennustanut, ainakaan päihdekuntoutusjakson etenemisen kannalta, myönteistä lopputulosta päihdekuntoutukselle: yli puolet korvaushoidossa olleista haastateltavista lopetti hoitojakson kesken.

Pohdin kuntoutukseen liittyvää toipumisprosessia laajemmin kulttuurisesta näkökulmasta eräänlaisena siirtymispyrkimyksenä päihdekulttuurista valtakulttuuriin. Psykososiaalisten vaikeuksien rooli päihderiippuvaisen arjessa ilmaisi osaltaan sitä, miten päihderiippuvuudesta kärsivään ja siitä toipuvaan suhtaudutaan ympäröivässä yhteiskunnassa ja minkälaisia haasteita he joutuvat kohtaamaan sosiaalisessa ja materiaalisessa ympäristössä. Oma merkittävä roolinsa kuntoutumisessa ja toipumisessa on päihderiippuvaisen lisäksi valtakulttuurilla ja yhteiskunnalla.